Pikkulinnut

Joulukuu on edennyt jo yhdenteentoista päivään ja minusta tuntuu etten ole ollenkaan vielä fiilistellyt joulua. Osaksi varmaan sen takia, että ulkona ei näytä talvelta, mutta toisaalta myös siksi että auringonvalon vähyys vie kaiken energian. Aamulla on vaikea herätä ja töistä lähtiessä on niin pimeää, että tuntuu siltä että olisi jo nukkumaanmenoaika.

Mutta onneksi on joulukalenteri, ruotsalaista glögiä, hyviä telkkariohjelmia ja tuikkukynttilöitä. Kyllä sitä jouluun asti selvitään! Ja sittenhän päivät jo pitenevät ja lomaakin saan muutaman päivän pitää :)

Tänään olen fiilistellyt Jouluradiota kuunnellen (töissä on nyt vähän hiljaisempi kausi) ja punatulkkupilliriipustani ihaillen. Varpunen jouluaamuna saa silmäkulmani kostunaan joka kerta! Ja pikkupunatulkku on kulkenut mukanani pikkutytöstä, mutten enää muista milloin tai mistä sen sain. Pitänee muistaa kysyä äidiltä seuraavan kerran kun jutellaan Skypessä.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Takana on rentouttava reissu Oregoniin; syötiin hyvin (muttei liikaa), katsottiin amerikkalaista jalkapalloa (Seahawks voitti) ja pelattiin korttia. Vietettiin aikaa yhdessä.

Kotiin oli eilen ihana tulla omien karvakorvien luokse ja meidät toivotti tervetulleeksi myös pikkupakkanen ja ohut lumikerros pihalla!

Joulukuu alkoi pikkupakkassäässä ja vaikka töihinpaluu ei aina kivaa olekaan, niin kyllä kirpakka ja aurinkoinen sää aina vähän asiaa auttaa. Valitettavasti keskiviikkona jäädään jo plussalle ja vähäiset valkoiset lumiläiskätkin sulavat pois...

Mutta onneksi on joulukalenteri ja D-vitamiini. Eiköhän näistä vuoden pimeimmistä päivistä jotenkin selvitä :)

Toin kalenterin Oulusta asti, koska viime vuonna noita ei vielä USA:sta saanut... Mutta totta kai tänä vuonna saa! Tykkään kummiskin eurooppalaisesta versiostani :)

Gobble gobble

On aika vetää hetki henkeä, noin niin kuin kollektiivisesti koko kansa. Huomenna on kiitospäivä ja jopa hektisimmillä aloillakin toimistotyöntekijöille annetaan vapaapäivä ja lupa ottaa rennosti perheen ja ystävien seurassa. Oma pomoni on vapaalla keskiviikosta maanantaihin ja jos minulla olisi lomapäiviä joita käyttää, niin olisin kyllä minäkin. Mutta uutena työntekijänä saan ekat lomapäivät "tililleni" vasta joulukuussa...

(D toi kaupungilta minulle tsemppikahvin, jonka kannessa oli kiva viesti.)

Ajoimme tiistai-iltana (välttyäksemme keskiviikon kamalilta ruuhkilta) Oregoniin kiitospäivän viettoon. Minun pitää tehdä jonkin verran töitä sekä tänään että perjantaina, mutta onneksi voin tehdä töitä etänä niin päästiin sukuloimaan :) Varsinkin kun D:n veli perheineen saapui Coloradosta asti paikalle myös. Heitä emme olekaan nähneet häiden jälkeen.

Kiitospäivänä otetaan rennosti, syödään hyvin ja tänä vuonna katsotaan Seahawks vastaan 49ers peli, oikein periamerikkalaiseen tyyliin. 

Niin, ja tuo "gobble gobble" on kiitospäivän toivotus, jolla minutkin eilen töistä lähtiessä hyvästeltiin sillä kiitospäivän toinen nimi on kalkkunapäivä.

Marraskuu

Synttärikuukauteni alkoi tänä vuonna vähän salakavalasti. Ja nykyäänhän marraskuu on synttäreiden ja isänpäivän lisäksi myös hääpäiväkuukausi, joten monien inhokkikuukausi (kun on niin pimeää, märkää, kylmää jne.) on minulle entistä mieluisampi aika vuodesta.

Vuosi sitten olin juuri mennyt naimisiin ja vasta aloittelin elämää täällä länsirannikolla. Tänä vuonna lensimme Suomeen lokakuun lopussa ja saimme juhlia yksivuotishääpäivää kolmeen otteeseen, kolmessa eri kaupungissa ystävien ja sukulaisten kanssa.

Säät eivät enää ole marraskuisessa Suomessa ihan sitä mitä lapsuudestani muistan, mutta onneksi sentään pari kaunista pakkaspäivää saatiin reissun aikana kokea. Kolme aurinkoista pakkaspäivää, yksi jokaisessa kaupungissa: Oulussa, Raumalla ja Helsingissä.

Heti kotiin palattuamme olin viikon (Suomi-)flunssassa ja vasta eilen pääsin ensimmäista kertaa urheilemaan. Yli kahden viikon tauon jälkeen teki hyvää päästä vähän hikoilemaan ja toivottavasti ehdin tällä viikolla salille vielä pari kertaa. Marraskuu on aika katkonainen tänä vuonna tuon Suomen reissun ansiosta; tämä viikko on ainoa kokonainen työviikko koska ensi viikolla on kiitospäivä! Eli saan yhden vapaapäivän töista (torstai), keskiviikon ja perjantain teen sitten etänä töitä Oregonista käsin. Menemme sinne kiitospäivän viettoon D:n perheen kanssa. Jopa keskimmäinen veljeksistä on tulossa perheineen Coloradosta. :) Heitä emme olekaan häiden jälkeen nähneet.

Ja kaikille lukijoille tiedoksi, meidän keittiö on vetimiä vaille valmis. Ne laitetaan paikoilleen tänään. Lupaan ruveta laittamaan tänne jotain ennen ja jälkeen kuvia pian!

Askel eteenpäin

Olemme todistetusti päässeet keittiörempassa jälleenrakennusvaiheeseen. Kas, uusi laatoitettu lattia.

Eikö olekin ihana :)

Ensimmäinen vuosi takana

Tasan vuosi sitten heräsin lyhyiden unien jälkeen Etelä-Haagassa ennen aamuviittä ja raijjasin kaksi painavaa matkalaukkua ulkona odottavaan taksiin.

Sillä matkalla olen edelleen ja enpä olisi vuosi sitten uskonut, että elo normalisoituu uudessa maassa niinkin nopeasti kuin se on normalisoitunut. Suurimpana "apuna" arkistumisessa on ollut päivätyö, joka pitää kyllä aikataulun kiireisenä!

Kyllä täällä Amerikassa voi todistetusti elää ja olla; omassa pienessä maailmankolkassa :)

Merkkipäivän kunniaksi sushia ihanasta Whole Foods -ruokakaupasta... Nam!

Don't be afraid to fail. Be afraid not to try.

Minne katosi syyskuu? En oikein edes usko, että eletään jo lokakuuta, vaikka syyskuu menikin jonkinlaisessa iPhone-sumussa töissä. Olihan noita muitakin puhelinprojekteja menossa, mutta suurimman kiireen aiheutti omenafirma. Mutta selvisin hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana ja valmiimpana tuleviin haasteisiin!

Toukokuun Suomen matkalta toin töihin Kalevan seinäkalenterin, joka muistuttaa olemassaolollaan Oulusta :) Siihen merkitsen myös tulevat lanseeraukset.

Olen koittanut vähentää kahvin juontia (siitä tuli jokapäiväinen tapa heti kun meidän toimistolle tuli kerroskeittiöön ilmainen kahviautomaatti) ja näin syksyllä se on onnistunut aika helposti kun syksy tuntuu luonnostaan enemmän teevuodenajalta. Ja herkkukahvitkin maistuu paremmalta kun niitä nauttii vaan viikonloppuisin harvakseltaan.

Meitä on hemmoteltu mahtavan lämpimän ja aurinkoisen kesän jälkeen myös aurinkoisilla syyspäivillä. Tänä iltana kävin lyhythihaisessa paidassa pyörälenkillä ja nappasin kuvan auringonlaskusta paluumatkalla. On täällä kyllä ihmeellisen lämmintä lokakuussa kun iltapäivisin saattaa vielä olla 22 astetta. 

Viikonlopulle on luvattu samanlaista säätä, mutta meidän viikonloppu taitaa mennä keittiötä pohjamaalatessa, sillä eilen tuli seinät ja välikatto valmiiksi. Remppa etenee!

Kaneliomena

Välillä sitä huomaa kaipaavansa Suomesta monenlaisia pikkuasioita. Kuten esimerkiksi jogurttien kausimakuja :)

Mutta näköjään niitä saa myös täältä, harvakseltaan kylläkin. Ensimmäisen löysin vasta viime viikolla. Omenakaneli kuulostaa kovin jouluiselta, mutta käypihän se näin alkusyksyynkin.

Tänä aamuna aloitin työt jo klo 6.15 (kotoa onneksi) ja ennen toimistolle lähtöä meinaan maistella syysjogurttia kodin rauhassa. Mukavaa viikon aloitusta kaikille!

Kotiin on aina mukava tulla

Tervetuloa! Meidän iso pikkukissa odotti minua tänään työhuoneen ikkunassa kun tulin töistä kotiin. Sydäntä lämmittää kun tietää, että vaikka olisi kuinka pitkä tai raskas päivä takana, niin kotona odottaa aina kaksi karvakasaa ja aviomies :)

Keittiöremppa lähenee rakennusvaihetta; välikatto on ollut pois jo 3 viikkoa, viikko sitten lähti yläkaapit ja viime viikonloppuna purettiin siirrettävä seinä ja iso osa lattiaa.

Siitä tulee kyllä niin hieno! Paljon on vielä tehtävää, mutta suurimman osan uudelleen rakentamisesta olemme ulkoistaneet ammattilaisille. Ensin tehdään sähkötöitä, sitten putkistoa, uusi välikatto, laattalattia ja lopulta uudet kaapit. Uijjui, jänskättää...

Syyskuu on kuulemma vuoden kiireisin kuukausi meillä töissä. Eikä vähiten siksi, että eräs omenayhtiö julkistaa huomenna uudet tuotteensa kaikelle kansalle. Juuri tänään sovittiin päivystysvuoroja äkillisten tilanteenmuutosten varalle. Minullekin lankesi ainakin yksi 15 tunnin yhtäjaksoinen työpäivä. Mutta ei hätää, iso pomo on luvannut antaa meille kuukausipalkkalaisille vapaapäivän tai kaksi kunhan tästä viikosta selvitään.

Ja hei, ihanaa että ollaan jo syyskuussa! Syksy kun on aina ollut mun lempivuodenaika. Ja täällä se on lämmin ja pitkä. Hyvää syksyä!

Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Hei hei talviturkki!

Tänä vuonna talviturkin heittäminen meni elokuulle saakka, koska jokakesäistä juhannusmökkireissua ei ollut. Onneksi sentään yhdellä kaveripariskunnalla on loma-asunto saarella, jonne ajaa meiltä noin 2,5 tuntia.

Vähän on jo ollut meidän perheen kesämökkiä ikävä; rantasaunaa, järvenrantaa ja jopa ulkohuussia ;) Onneksi asun osavaltiossa, jossa riittää metsää ja rantaa. Välillä vihreää ja sinistä maisemaa katsellessa voisi kuvitella olevansa Suomessa. 

Vesi on tietty suolaista eikä meressä uiminen koskaan järviuintia voita, mutta parempi sekin kuin kokovuotinen talviturkki. 

Kivaa oli myös matkata lautalla saarelle ja takaisin. 

Hellesäätä on pidellyt jo reilun kuukauden yhtäsoittoa eikä pitkäaikaista helpotusta ole tiedossa ennen syyskuuta. Kuulemma syyskuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta pahimmat helteet ovat (toivottavasti) silloin jo ohi. 

Meillä on kotona järkyttävän kuuma, koska ullakolla ei tällä hetkellä ole lainkaan eristystä. Vanha eristysmateriaali poistettiin toissa viikolla, jotta sähkömies pääsee vetämään uusia johtoja esteettä ja meille saadaan vihdoin kattovalot :) Tähän keittiöremonttiin liittyy yhtäkkiä paljon muutakin kuin pelkät kaapit ja lattia, mutta kaikki vaiva ja aika palkitaan varmasti projektin valmistuessa.

Kuusi vuotta

Meidän karvaiset kaverit täyttää tänään vuosia. Miten ne voikin olla jo kuusivuotiaita! Penny on niin pieni ja söpö ettei näytä päivääkään yli yksivuotiaalta ja Peanut nyt on aina ollut yhtä lötkö pätkä muovailuvahaa :) Sitä saa nostella ja retuuttaa miten vaan eikä se ole siitä moksiskaan.

Meidän mussukat <3



Oma lounas

Meidän toimistolla ei ole omaa lounasravintolaa, aika amerikkalaiseen tapaan ymmärtääkseni. Täällä on hyvin tavallista tuoda joka päivä omat eväät ja syödä ne hiljaa oman työpöydän ääressä. Aikamoinen kulttuurishokki minunlaiselleni sosiaaliselle olennolle, jolle lounaat työkavereiden seurassa olivat vielä viime syyskuussa työpäivän kohokohta.

Tätä nykyä pakkaan joka aamu pinkkiin kylmäkassiini lounaan ja välipalan lisäksi myös aamupalan, sillä en oikein osaa syödä mitään heti herättyäni. Arkiaamiaiseksi on vakiintunut tuorepuuro, joka saa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla ei tarvitse muuta kuin nakata marjoja tai pilkottuja hedelmiä päälle niin johan on namiannos valmis!

Usein lounaan virkaa toimittaa voileipä, jotka työelämän alkuaikoina pakkasin kertakäyttökääreisiin. Mutta näin ei ole enää. Pari kuukautta sitten ostettiin kolmen kestokääreen pakkaus (voileipäpussi mulle ja toinen D:lle) jossa oli kaksi isompaa ja yksi pikkuinen tiskikoneessa pestävä pussi.

Kyllä nyt kelpaa kuljettaa omia eväitä. :)

Kansallinen vapaapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää Amerikan Yhdysvalloille! Tänään on perjantai, heinäkuun neljäs ja kansallinen grillauspäivä :) Yritykset antavat työntekijöilleen palkallisen vapaapäivän, (paitsi kaupan alalla sillä täällä päin maailmaa kaupat ovat auki maan itsenäisyyspäivänäkin...), joten minäkin saan nauttia ensimmäisestä palkallisesta vapaasta, sillä vuokratyöntekijänä meillä ei sellaisia ollut.

Kuvan jättiläismansikka kavereineen päätyi parempiin suihin aamiaisvohvelin päällä ja nyt on työn alla perunasalaatti juhliin vietäväksi.

Ystävät kutsuivat meidät luokseen viettämään iltapäivää ja iltaa grillaillen, pelejä pelaten ja ilotulituksia ihastellen. Jospa saisin otettua jopa kuvia, niin voisin huomenna laittaa niitä tänne. Kuvakertomus illan kulusta voisi olla mukava lisä blogiin. Työnteko on tullut kirjoittamisen tielle ;)

Puistokonsertissa

Eilen illalla pyöräilimme heti töistä kotiin päästyämme Marymoor-puistoon kuuntelemaan livemusiikkia. Vähän meinasi jopa jännittää, sillä illan pääesiintyjä oli Gavin DeGraw! Olen tykännyt hänen musiikistaan heti ensimmäisestä kuulemastani kappaleesta lähtien, joka oli Chariot vuonna 2005.

Ennen Gavinia esiintyi toinen amerikkalainen singer-songwriter, jonka kappaleista en ollut kuullut kuin yhden ennen konserttia. Mutta täytyy sanoa, että musiikki vei mukanaan ja tyyppi oli lisäksi vielä oikein supliikki ja jututti yleisöä lähes joka kappaleen jälkeen :) Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Parhaiten mieleen jäi tämä kappale (ja pisteet sille joka hoksaa kuka on ehkä hieman antanut vaikutteita kyseiseen kappaleeseen...).

 

 

 

Gavin soitti pianoa ja lauloi yhtä ihanasti kuin levyilläänkin. Koko keikka oli yhtä hittikimaraa ja mikäs sen mukavampaa. Lämmin kesäilta, kaunis puisto ja lempimusiikkia livenä. Tiistai peittosi kyllä monet menneet tiistait 5-0.

Ja totta kai varsinaisen settilistan viimeisenä tuli tämä, paras, rokkaavin kappale:

 

 

 

 

Minä en ehtinyt kuvaamaan konserttia kun oli niin kiire heilua ja laulaa mukana ;) Aina löytyy joku joka jaksaa katsoa koko keikan kännykkä ilmassa filmaten, niin voin katsoa heidän videoitaan.

Kesäuutinen

Hiljaista on blogissa taas ollut, kun kirjoittaja on koittanut lunastaa paikkaansa uudessa työyhteisössä. Takana on hieman yli 4 kuukautta vanhan puhelinyhtiön palveluksessa vuokratyöntekijänä ja paljon on ollut opittavaa (ja on vieläkin). 

Mutta kaikki työ palkittiin muutama viikko sitten, kun minulle kerrottiin perjantai-iltapäivänä, että he haluaisivat vakinaistaa minut. Eli palkata suoraan firman palvelukseen ja kuukausipalkalla. Jee!

Olen aika iloinen ja otettu siitä, että työpanostani arvostetaan ja olen selvästi pärjännyt ihan hyvin (omista epäilyistäni huolimatta). Sekään ei haittaa, että palkka hieman nousee. Ja lomaa rupeaa kertymään :) Kaiken kaikkiaan siis tosi iloinen uutinen.

Olin aika iloinen myös kesän ensimmäisestä jätskitötteröstä kaksi viikkoa sitten, huckleberry nam!

Juhannuspäivän kunniaksi tänään grillataan vaikkei mökillä ollakaan. Hauskaa viikonloppua!

Kesänvihreä

Pienillä asioilla voi joskus (tai aika useinkin) olla iso vaikutus. Kuten tällä kuramatolla, joka piristää kertaheitolla meidän aika ankeaa etuoven edustaa. Toin sen sunnuntai-iltana kotiin Targetista :)

Toinen pieni juttu (vaikkakin aikaavievä) on rikkaruohojen kitkeminen. Piha tuntuu heti paljon laitetummalta ja siistiltä kun rikkaruohot ei rehota valtoimenaan, vaikken yhtään kesäkukkaa ole vielä laittanut.

Viikonlopun kauniista kesäsäästä käytiin nauttimassa Seattlen länsipuolella sijaitsevalla Alki Beachilla, josta oli mahtavat näkymät kaupungin keskustaan päin. Oi miten pieni onkaan tuo Seattlen ehkä tunnetuin maamerkki, Space Needle.

Kukkia, kukkia!

Uuden kodin pihalla kasvaa yhteensä seitsemän rhododendronia :) On vaaleanpunaista, pinkkiä ja valkoista, ja vaaleanpunainenkin muuttui kukinnan loppupuolella valkoiseksi. Tällainen kerrostaloasukki kuten minä, joka asuu ensimmäistä kertaa omakotitaloa, innostuu aika helposti noista suurista kukinnoista ja kaikista muistakin kasveista joita pihapiiristämme löytyy.

Kevät on ollut ihmeellistä aikaa, kun ei ollenkaan tiennyt minkävärisiä kukkia meidän rhodot tekee, saatikka mitä muita pensaita tahi kukkia maasta kasvaa.

Takapihan puolella, makuuhuoneen ikkunan alla kasvaa hentoinen, vaaleanpunainen ruusupensas. 

Etupihalla, tien laidassa kasvaa (ja tuoksuu) pihasyreeni. Ympäri nurkkatontin reunoja maasta puski violetteja liljoja. Aikamoista :)

Muistamisen päivä (ja kolmen päivän viikonloppu!)

Meillä on takana mukava pitkä viikonloppu; sain vierashuoneen maalattua ja yhdessä siivottiin pihaa vähän edustavampaan kuntoon. Alkoi jo mieltä painamaan tieto siitä, että meidän piha on kadun kauhein. Ehdittiin lauantai-iltana elokuviinkin, joten viikonlopusta ei muodostunut täyttä työleiriä ;)

Eilen käytiin paikallisessa pihakaupassa, josta saa sekä pihahuonekalut että pensaat, kukat ja lannoitteet, siemenet ja purkit. Mietitään parhaillaan että mitä kesäkukkia sitä voisi tuohon etupihalle piristykseksi laittaa. Tänään mukaan lähti vain tuollainen roikkuva viritys. Piristää sekin kummasti etuoven vieressä! Kyllä tuollainen maanantaivapaa tekee ihmeitä, kun sunnuntai on niin kuin toinen lauantai ja edessäoleva työviikko on vain neljä päivää pitkä. Enemmän tällaisia!

Ehdokkaani eurovaaleissakin pääsi läpi :)

Suomi-viikko kuvina

Kotiinpaluusta on nyt tasan viikon päivät. Työviikko oli raskain tähänastisista, ja se sai loman tuntumaan entistä kaukaisemmalta. Miten siitä onkaan vasta viikko kun lennettiin Suomesta kotiin. 

Reissu oli onnistunut, mitä nyt olisi vähän paremmat ilmat kyllä saanut olla; ilman räntäsadettakin olisi pärjätty. Mutta perhettä ja ystäviä oli ihana nähdä.

Syy matkan ajankohtaan oli ystävän häät, joita vietettiin heti seuraavana päivänä saavuttuamme Helsinkiin. Opiskelujen alusta asti yhdessä ollut kolmikko kokoontui jälleen lähes vuoden tauon jälkeen <3 Ja nyt kaikki kolme ovat rouvia; vuoden sisällä meistä jokainen on mennyt tahollaan naimisiin.

Matkalla teki mieli maistella tuttuja, kaivattuja makuja. Kovasti tuli syötyä esimerkiksi kalaa ja pullaa viikon aikana :) 

Matkalaukkuun kotiinviemisiksi hankin irtokarkkia, reissumiestä, purkkaa, vähän Marimekkoa sekä Finrexiniä tulevien nuhien varalle.

Moni on täällä kysynyt tällä viikolla, että tuliko koti-ikävä kun pääsin takaisin Suomeen. En itse ollut asiaa juurikaan ajatellut, mutta ei nyt matkan jälkeen ainakaan ollut ikävä kun sain palata kylmästä Suomesta helteiseen Seattleen. Kaunis, aurinkoinen sää auttaa aina pitämään mielen iloisena.

Ja totta se taitaa olla, että koti on siellä missä sydän on. Kotiin oli hyvä palata, rakkaiden kissojen luo ja omaan sänkyyn. Onneksi on Skypet ja whatsappit niin yhteyttä voi pitää ilman että joutuu konkurssiin.

Ehdin reilussa viikossa tapaamaan monia ystäviä Helsingissä sekä Oulussa, ja ihanaa kummipoikaanikin. Vanhempien luona oli kotoisaa ja Oulun valoisat illat toivat mieleen lukioajat; kun ei vielä ollut huolta tulevaisuudesta. Nostalgiaa, sitä löysin joka paikasta. Taidan olla vähän nostalgiaan taipuvainen...

Takana on rento viikonloppu kotona, eikä oikeastaan haittaisi vaikka viikonloppu jatkuisi vielä kaksi päivää. Mutta kunhan seuraavista kahdesta viikosta selviän kunnialla, niin töissä pitäisi kiireen vähän helpottaa. Sitä odotellessa mennään päivä kerrallaan seuraavaan viikonloppuun :)