D oli varannut hotellin ihan keskustassa, vilkkaan Robson Streetin varrelta ja sattumalta hotellin ravintola oli lähiruokaan erikoistunut huippuravintola. Sehän sopi meille paremmin kuin hyvin sillä matka Seattlesta kesti rajaruuhkineen odotettua pitempään. Ja matkan päätarkoitus, U2 konsertti, oli samaisena iltana.
Kaikki annokset oli tarkoitettu jaettavaksi ja näin saatiin molemmat maistella vaikka mitä; hunajaista cheddarleipää ja nokkosrisottoa muun muassa :)
Kanadan dollarit on paljon nätimpiä kuin meidän amerikkalaiset...
Tuhkis kadulla. Vancouver oli yllättävän siisti siitä huolimatta, että en muista nähneeni kovinkaan monta katuroskista.
Toisen illan thaiherkut. Minä tilasin maistelumenun josta riitti kyllä vähän D:llekin! Ja oli hyvää...
Hotelliaamiainen; ei mitään buffettia vaan listalta tilattu vuohenjuusto-sienimunakas.
Tim Hortons on kuulemma Kanadan Dunkin' Donuts joten pitihän sitä kerran kokeilla. Vaahterasiirappidonitsi oli aika herkku!
Keikan jälkeisen aamun macchiato johon sai kaupan päälle vielä noin nätin kukkasen. Näin Grenville-saaren kauppahallissa.
Capilanon riippusilta: pisin ja korkein kevyen liikenteen sellainen jota pitkin päästiin tutustumaan luoteis-Amerikan sademetsään.
Vancouverin mörököllikissa ikkunassa.
Onnellinen matkalainen lähtöaamun kahvikupposen äärellä. Tykkäsin kovasti Kanadasta ja Vancouverista. Toivottavasti voitaisiin mennä ensi talvena vaikka laskettelemaan pitkäksi viikonlopuksi. Whistler ei ole kuin pikkasen kauempana kuin Vancouver.
Syömisen lisäksi myös itse päätapahtuma oli aivan uskomattoman hyvä. En tietenkään muuta odottanutkaan, onhan bändi aina ennenkin lunastanut odotukset. Vähän mietin jo että 2016 Suomen reissun voisi ajoittaa sitten konsertin tienoille, josko U2 päättäisi yltää kiertueensa Hartwall Areenalle asti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti