Viikonloppu naapurimaassa

Mitään kaiken kattavaa reissuraporttia tästä ei tule, mutta halusin edes vähän kuvien välityksellä kertoa, että Kanadassa oli kaksi viikkoa sitten oikein mukavaa :)

D oli varannut hotellin ihan keskustassa, vilkkaan Robson Streetin varrelta ja sattumalta hotellin ravintola oli lähiruokaan erikoistunut huippuravintola. Sehän sopi meille paremmin kuin hyvin sillä matka Seattlesta kesti rajaruuhkineen odotettua pitempään. Ja matkan päätarkoitus, U2 konsertti, oli samaisena iltana.

Kaikki annokset oli tarkoitettu jaettavaksi ja näin saatiin molemmat maistella vaikka mitä; hunajaista cheddarleipää ja nokkosrisottoa muun muassa :) 

Kanadan dollarit on paljon nätimpiä kuin meidän amerikkalaiset...

Tuhkis kadulla. Vancouver oli yllättävän siisti siitä huolimatta, että en muista nähneeni kovinkaan monta katuroskista.

Toisen illan thaiherkut. Minä tilasin maistelumenun josta riitti kyllä vähän D:llekin! Ja oli hyvää...

Hotelliaamiainen; ei mitään buffettia vaan listalta tilattu vuohenjuusto-sienimunakas.

Tim Hortons on kuulemma Kanadan Dunkin' Donuts joten pitihän sitä kerran kokeilla. Vaahterasiirappidonitsi oli aika herkku!

Keikan jälkeisen aamun macchiato johon sai kaupan päälle vielä noin nätin kukkasen. Näin Grenville-saaren kauppahallissa.

Capilanon riippusilta: pisin ja korkein kevyen liikenteen sellainen jota pitkin päästiin tutustumaan luoteis-Amerikan sademetsään.

Vancouverin mörököllikissa ikkunassa.

Onnellinen matkalainen lähtöaamun kahvikupposen äärellä. Tykkäsin kovasti Kanadasta ja Vancouverista. Toivottavasti voitaisiin mennä  ensi talvena vaikka laskettelemaan pitkäksi viikonlopuksi. Whistler ei ole kuin pikkasen kauempana kuin Vancouver.

Syömisen lisäksi myös itse päätapahtuma oli aivan uskomattoman hyvä. En tietenkään muuta odottanutkaan, onhan bändi aina ennenkin lunastanut odotukset. Vähän mietin jo että 2016 Suomen reissun voisi ajoittaa sitten konsertin tienoille, josko U2 päättäisi yltää kiertueensa Hartwall Areenalle asti ;)

Vancouver, BC

Tasan viikon päästä olen jännittämässä perjantai-illan settilistaa Kanadassa, kun konserttilavalle nousee kaikkien aikojen lempibändini. U2 aloittaa kiertueensa edellisenä iltana Vancouverissa ja me pääsemme kokemaan kakkosillan konsertin.

Ostin liput fanien ennakkomyynnistä heti kun se oli mahdollista ja kyllä tuntui odotusaika pitkältä marraskuussa. Mutta näin ne kuukaudet kuluu ja tadaa ollaan jo toukokuun puolivälissä!

Uusinta albumia ei edes tällä kertaa tarvinnut ostaa kun se tupsahti ilmaiseksi jakoon iTunesiin. Se on jo toinen peräkkäinen albumi joka ei heti ensimmäisellä kuuntelukerralla täysin auennut, mutta aika nopeasti löysin suosikit albumin kappaleiden joukosta.

This is where you can reach me now (http://youtu.be/avPF7dBlrGc) ja Iris (http://youtu.be/qV97GOeTDNw) ovat ehtaa, tunnistettavaa uukakkosta. Odotan ensi perjantaita innolla! Edellisestä konsertista tulee elokuussa kuluneeksi jo viisi vuotta...

Pikkulinnut

Joulukuu on edennyt jo yhdenteentoista päivään ja minusta tuntuu etten ole ollenkaan vielä fiilistellyt joulua. Osaksi varmaan sen takia, että ulkona ei näytä talvelta, mutta toisaalta myös siksi että auringonvalon vähyys vie kaiken energian. Aamulla on vaikea herätä ja töistä lähtiessä on niin pimeää, että tuntuu siltä että olisi jo nukkumaanmenoaika.

Mutta onneksi on joulukalenteri, ruotsalaista glögiä, hyviä telkkariohjelmia ja tuikkukynttilöitä. Kyllä sitä jouluun asti selvitään! Ja sittenhän päivät jo pitenevät ja lomaakin saan muutaman päivän pitää :)

Tänään olen fiilistellyt Jouluradiota kuunnellen (töissä on nyt vähän hiljaisempi kausi) ja punatulkkupilliriipustani ihaillen. Varpunen jouluaamuna saa silmäkulmani kostunaan joka kerta! Ja pikkupunatulkku on kulkenut mukanani pikkutytöstä, mutten enää muista milloin tai mistä sen sain. Pitänee muistaa kysyä äidiltä seuraavan kerran kun jutellaan Skypessä.

Puistokonsertissa

Eilen illalla pyöräilimme heti töistä kotiin päästyämme Marymoor-puistoon kuuntelemaan livemusiikkia. Vähän meinasi jopa jännittää, sillä illan pääesiintyjä oli Gavin DeGraw! Olen tykännyt hänen musiikistaan heti ensimmäisestä kuulemastani kappaleesta lähtien, joka oli Chariot vuonna 2005.

Ennen Gavinia esiintyi toinen amerikkalainen singer-songwriter, jonka kappaleista en ollut kuullut kuin yhden ennen konserttia. Mutta täytyy sanoa, että musiikki vei mukanaan ja tyyppi oli lisäksi vielä oikein supliikki ja jututti yleisöä lähes joka kappaleen jälkeen :) Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Parhaiten mieleen jäi tämä kappale (ja pisteet sille joka hoksaa kuka on ehkä hieman antanut vaikutteita kyseiseen kappaleeseen...).

 

 

 

Gavin soitti pianoa ja lauloi yhtä ihanasti kuin levyilläänkin. Koko keikka oli yhtä hittikimaraa ja mikäs sen mukavampaa. Lämmin kesäilta, kaunis puisto ja lempimusiikkia livenä. Tiistai peittosi kyllä monet menneet tiistait 5-0.

Ja totta kai varsinaisen settilistan viimeisenä tuli tämä, paras, rokkaavin kappale:

 

 

 

 

Minä en ehtinyt kuvaamaan konserttia kun oli niin kiire heilua ja laulaa mukana ;) Aina löytyy joku joka jaksaa katsoa koko keikan kännykkä ilmassa filmaten, niin voin katsoa heidän videoitaan.

Kitaramusiikkia

Hetken mielijohteesta päätimme tehdä jotain normaalista poikkeavaa tänä viikonloppuna, joten D osti liput kitarakonserttiin perjantaille. Ja heti perään liput myöskin Young the Giant -bändin keikalle lauantai-iltana.

Musiikkia, sielunravintoa, mukavaa yhdessäoloa.

Kirklandissa kuulimme kitarakvartetilta muun muassa Phillip Glassia. Miten taitavia soittajat ovatkaan!

Seattlen illassa vuorossa oli jotain aivan muuta, mutta yhtä lailla ilostuttavaa:

 

 

Mutta kyllä sitä on vanhaksi tullut kun ei meinaa iltaisin jaksaa hillua kaupungin yössä yli yhteentoista kun bändi aloitti keikankin vasta kymmenen jälkeen.... Mutta hyvin vetävästi soittivat Kalifornian kaverit!

Saa nauraa

 

 

Hauska heppu Jimmy Fallon otti ohjat käsiinsä arki-iltojen talk show'n ja heti ekalla viikolla tuli tämmönen pläjäys :D

High Hopes

Ensimmäinen voitto Seattlen Seahawkseille ikinä on tosiasia!

Kuppikakut joukkueen väreissä

Saimme kutsun yksiin superkulhobileisiin, mutta päätimme yhdessä, että ehkä on kivempi olla kotona. Kaksin olisi varmasti ollut ihan hyvä olla, mutta onneksi saimme kaksi pariskuntaa seuraksi, koska kyllä voittoisaa peliä oli vaan niin paljon hauskempi seurata isommassa porukassa :) Varsinkin kun yksi vieraista on erittäin eläväinen, innokas ja äänekäs penkkiurheilija, joka ei pysty innostukseltaan edes istumaan!

Naposteluherkkuja

Peli oli jotain aivan ihmeellistä, ei siksi että Seattle voitti, vaan siksi, että Denver oli niin selvä altavastaaja. Lopputulos 43-8 kertoo ehkä jotain joukkueiden tasoerosta tässä koko kauden tärkeimmässä pelissä, jonka voitto tuli tänne meidän nurkkaan Yhdysvaltoja. Jihuu Seahawks!

Niin ja Pomon uusi biisi soi yhdessä vaiheessa pelilähetyksen taustalla; potkii aika kivasti eteenpäin :)