31. joulukuuta 2013

Juokse Petteri, juokse



Toinen joulu Amerikassa on onnellisesti takana (mitä nyt sain myös ensimmäisen jenkkinuhani reissulta)! Viikko meni rennosti perheen kanssa ollessa, pelatessa ja syödessä. Ja kotiinpaluun jälkeen onkin paranneltu nuhaa ja korvakipua jo kolmatta päivää :(
 

Joulupöydässä ei tuttuja jouluruokia näkynyt, vaikka kinkkua olikin (mutta se oli hunajasavustettua). Niiden sijaan tarjolla oli kalkkunaa, kastiketta, vihreitä papuja, maissia, bataatti-vaahtokarkkipaistosta, stuffing, perunamuusia, vihreää salaattia, karpalohyytelöä ja sämpylöitä. Kyllä se nälkä talttui paikallisillakin eväillä :)

Joulupäivänä ei muuten päivälliseksi enää syötykään edellisillan rippeitä, vaan reippaasti kiinalaista take away -ruokaa. Se on miehen perheen hassu monivuotinen perinne, joten mikä minä olen hanttiin pistämään ja kun kerta vielä satun tykkäämäänkin kiinalaisesta ruoasta ;)
 

D:n veljen lapset koristelivat aattoiltana keksejä ja niistä tuli tosi hienoja! Rupesi itseänikin vähän kiinnostamaan tuommoinen koristelujuttu... Niin, ja vielä linkki tämän joulun biisiin.

Taidan tästä palata sohvalle kullan kainaloon toipumaan ja katsomaan uudenvuodenaaton elokuvaa We're the Millers. Näkemisiin ja kuulemisiin ensi vuoden puolella!

21. joulukuuta 2013

On the road again

Näin sitä ollaan jälleen autossa matkalla Oregoniin; tällä kertaa joulun viettoon ja paria päivää pitemmäksi aikaa. Tarkoitus olisi ajaa takaisin kotiin ensi perjantaina näillä näkymin.

Jouluisesta säästä ei eilisaamuisen lumen jälkeen ole enää tietoakaan, vaan lähes koko matkan on satanut enemmän tai vähemmän. Joulun tunnelmaa haetaan tänä vuonna sisätiloista, vähän niinkuin Helsingissä vuonna 2011. Kisut tuntuu viihtyvän kohtuullisesti kopassaan takapenkillä.

Amerikan maalla liikennettä on ällistyttävä määrä. Eipä siis ole ihme, että paikallisliikenteen tilannetta voi seurata reaaliajassa puhelimesta appien kautta, radiosta, ja aamuisin television kaikilta paikalliskanavilta korkeintaan 15 minuutin välein. Seattlen alueen työmatkalaisten ajomatka voi ruuhkasta riippuen kestää vaikka pari tuntia, vaikka matkan pituus edellyttäisi ainoastaan 15 minuutin ajoa :O Ei kauheasti innosta lähtemään mukaan tuohon jokapäiväiseen rumbaan...

Ja kun tuohon vielä lisätään meikäläistä pelottavat 4-5 -kaistaiset valtatiet, niin en tiedä kauanko menee, kunnes tunnen oloni täällä normaaliksi ratin takana! Sitten kun palaan takaisin töihin, toivon todellakin, että paikka löytyy niin läheltä että voin kävellä tai polkea töihin, tai sitten Seattlesta, jolloin pääsisin kotoa yhdellä pikabussilla työpaikalle.

20. joulukuuta 2013

Snow


Reinot lumessa!
 
Yön aikana lumi on peittänyt maan ja nyt meitä ympäröi ihana talvinen maisema. Tietty lämpötila on plussalla ja lumi sulanee iltaan mennessä pois, mutta aika ihana yllätys tämä on silti :)

Illalla mennään joulujuhliin ystävän luokse, joissa myös Secret Santa käy visiitillä. Tämä onkin vasta toinen secret santa, johon otan osaa. Monta vuotta sitten silloisella työpaikallani arvottiin nimet ja pidettiin osaston kesken pienet iltapäiväpippalot. Tuolloin sain pukilta pullon Leijona-viinaa :O Vaikken viinaa oikein juokaan, niin hyvin se osui, sillä olin paikalla alihankkijana firmasta, jonka nimessä on leijona ;)

18. joulukuuta 2013

Suklaisia suukkoja


Kattokaa miten nättejä kotitekoisia keksejä! Löysin vihdoin reseptin, jolla saan tehtyä tosi tasalaatuisia ja kauniita keksejä. Harmi vaan, että maussa ne ei yllä suosikkien (chocolate chip cookies) tasolle. Siis ainakaan mun listalla. Mutta D tykkäsi kovasti ja ystävät myös, ja heidän mielestä nuo kuuluu kiinteästi jouluun. Ja onhan ne ihan jees minunkin mielestäni; millonka olisin ikinä herkuista kieltäytynyt ;)

Mutta kyseessä on siis Peanut Butter Blossoms, maapähkinävoikeksit joiden päälle on laitettu yksi suklaasuukko :)


Sopii hienosti myös aamupalajälkiruoaksi chaiteen kaveriksi!

15. joulukuuta 2013

I made this!

Olen ollut tällä viikolla oikeinkin kodin hengetär, kun ruoanlaiton, siivoamisen ja pyykkäämisen lisäksi sain vihdoinkin ommeltua tyynynpäälliset sohvatyynyille ja leivottua piparkakut.


Meidän häissä, perheenjäsenten pöydässä, oli tuota Puketti-kangasta pöytäliinana ja tarkoituksena oli aina tehdä siitä jotain kivaa kotiin. Tyynyliinat, voilà!

Mustavalkoiset tyynyt löytyi viime viikolla Ikeasta, yksi kummallekin sohvalle. Nyt kun vielä saataisiin lattia vaihdettua niin koti alkaa näyttämään jo aika kivalta :) Kokolattiamatto on aina ollut mun inhokki...


Joulun tuntua kotiin toivat tänä viikonloppuna vastapaistetut piparit. Paikallinen siirappi tuntuu olevan paljon suomalaista vastinettaan tummempaa ja näin taikina näytti aika pelottavalta ennen paistamista. Mutta valmiit piparit näyttivät normaaleilta, joten säikähdyksellä selvittiin! Täällä ei muuten taideta oikein pipareita paistella; sain useammaltakin tutulta ihastelevia kommentteja kun kerroin, että teen pipareita ihan itse taikinan teosta lähtien :) Joulutorttujakaan ei täällä tunneta, joten tiedänkin mitä leivon viikon päästä Oregonissa. Sinne menemme tänä vuonna joulun viettoon.

13. joulukuuta 2013

Taas kuva ja sormenjäljet

Tulipahan taas "tuhlattua" pari tuntia kallisarvoista joulunvalmisteluaikaa ajamalla 25 mailin päähän virastoon antamaan työlupaan vaadittavia biometriikoita. Kun sehän ei riitä, että sormenjälkeni on otettu tämän muuttoprosessin aikana jo ainakin kolmesti ja valokuva vähintään yhtä monta kertaa... Puuh. Kotimaan turvallisuusvirasto kehtasi vielä veloittaa $7 parkkimaksun, vaikka pelkkien biometriikkojen ottaminen oli maksanut jo $85.

No, turha noista asioista on hermostua kun ei niille oikein mitään voi. Mutta onneksi mun joulutorttujen leivonta onnistui! Piti tehdä taikina ja hillo ihan itse kun täällä ei pakastealtaasta löydy valmista torttutaikinaa. Onneksi ystävä laittoi naamakirjaan linkin amerikkalaiseen blogiin, jonka kirjoittajan äiti lienee suomalainen, koska on kuulemma joka joulu leiponut torttuja perheelleen tuolla reseptillä :)


6. joulukuuta 2013

It's here, it's here!

Muuttokuorma Suomesta toimitettiin vihdoin torstaina!

Meillä on täällä ollut koko kuluvan viikon yöpakkasia ja tänään lämpötila pysytteli nollan alapuolella myös päivällä. Kirkkaansininen taivas ja auringonpaiste; sopii minulle! Varsinkin kun oli lämpimät kengät jotka laittaa ulos lähtiessä jalkaan ( koska kontissa tuli mun kaikki loput kengätkin, totta kai).

Tavarat tuli kaikki ehjänä perille; yhtään lasiakaan ei ollut mennyt parin kuukauden matkan aikana rikki. Ja mummun vanha Pirkka-pöytä ja -tuolit oli samassa kunnossa kuin lähtiessä :)


Pientä sekasortoa on vielä tavaroiden kanssa kun esimerkiksi lasitavaroille ei ole vielä vitriinikaappia. Pitäisi joku nätti löytää, joku vähän 1950-1960 -lukulainen kenties.

 

Tänään on vielä tarkoitus leipoa joulutorttuja. Luumuhillo on jo tehty, mutta taikina odottaa vielä tekijäänsä. Ostin kaupasta glühweinia kun glögiä ei ollut, mutta eiköhän se tähän hätään torttujen kaveriksi sovi!

Pitäähän sitä jotenkin juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää <3

4. joulukuuta 2013

Talvipäivää Washingtonista

  
Meillä on menossa useamman päivän pakkasputki. Jee! Tätä on jo odotettukin; syksy on niin kovin pitkä ja leuto ettei marraskuu tuntunut ollenkaan oikealta. Mutta joulukuulle on vielä toivoa!


Kuten telkkarin säätiedotuksesta näkee, kylmä sää jatkuu ainakin tämän viikon vielä. Mutta lumentulo olisi kyllä ihme. Valitettavasti. Ilmasto on maan luoteisosassa niin leuto, että lunta on talvisin vain vuoristoalueella; ei tänne alemmas sitä piisaa :( Toiveissa on päästä lumilautailemaan jonnekin tänä talvena vaikka Rukalle en tällä talvikaudella pääsekään. Tuossa rajan takanahan olisi esimerkiksi Whistler...

Niin ja hei. Mun muuttokuorman pitäisi tulla huomenna!! Tarkkaa kellonaikaa en tiedä, mutta torstaina 5.12 jonkun pitäisi tuohon pihaan ajaa ja kantaa kaikki mun kamat sisälle. Sitten pääsen laittamaan huonekalujen järjestystä uusiksi ja levittämään Kivi-tuikkuja ja Mariskooleja ympäriinsä :D

1. joulukuuta 2013

Monthiversary

Pitkä ruokailuviikonloppu

Leffateatterissa oli kivat värivalot :)

Tuntuu vähän siltä, että täällä tällaiset perhejuhlapyhät menevät lähinnä syödessä ja juodessa. Niin ainakin perheessä johon minäkin nyt avioliiton kautta kuulun :) Tietenkin syöminen ja juominen tapahtuu isolla porukalla; kiitospäivän päivällisellä meitä oli 13 ja lauantain perhelounaalla 29! 

Eilen käytiin D:n vanhempien kanssa elokuvissa iltapäivänäytöksessä naureskelemassa vanhoille miehille Last Vegas -elokuvassa. Ei hassumpi leffa, mutta ei kyllä toisaalta mikään vuoden paraskaan. Nyt on edessä kamala ajomatka takaisin kotiin, odotettavissa vielä enemmän ruuhkaa kuin keskiviikkona :(