Peeps

Tänään Pitkäperjantaina olin jo toisen kerran peräkkäin töissä pääsiäisenä. Viime vuonna se tuntui tosi hassulta (ja harmilliselta), mutta tänä vuonna jo vähän vähemmän.

Edelleen toivon tietysti, että voisin viettää pitkää viikonloppua ja ehkä käydä hiihtämässä jos se olisi mahdollista. Mutta maassa maan tavalla ja niin edelleen. Esimies toi toimistolle mukanaan kuppikakkuja, joiden koristeena oli hassunhauskoja vaahtokarkkitipuja. Tipuja kutsutaan nimellä Peeps ja niitä saa vaikka minkä värisinä.

Puolen päivän jälkeen sain yllätyksekseni kuvaviestin Suomesta, jossa ystäväni olivat vierailulla vanhempieni mökillä Rukalla. Ilostuin kovin! Ja heti perään tuli koti-ikävä... Mutta ihana oli nähdä iskä ja ystävät; äiti oli varmaankin kameran toisella puolella :)

Munarikasta pääsiäistä! Meillä syödään viikonloppuna Mignon-munat (sopivasti saatiin sellaiset maanantaina tänne työmatkalle saapuneelta D:n entiseltä työkaverilta).

Gobble gobble

On aika vetää hetki henkeä, noin niin kuin kollektiivisesti koko kansa. Huomenna on kiitospäivä ja jopa hektisimmillä aloillakin toimistotyöntekijöille annetaan vapaapäivä ja lupa ottaa rennosti perheen ja ystävien seurassa. Oma pomoni on vapaalla keskiviikosta maanantaihin ja jos minulla olisi lomapäiviä joita käyttää, niin olisin kyllä minäkin. Mutta uutena työntekijänä saan ekat lomapäivät "tililleni" vasta joulukuussa...

(D toi kaupungilta minulle tsemppikahvin, jonka kannessa oli kiva viesti.)

Ajoimme tiistai-iltana (välttyäksemme keskiviikon kamalilta ruuhkilta) Oregoniin kiitospäivän viettoon. Minun pitää tehdä jonkin verran töitä sekä tänään että perjantaina, mutta onneksi voin tehdä töitä etänä niin päästiin sukuloimaan :) Varsinkin kun D:n veli perheineen saapui Coloradosta asti paikalle myös. Heitä emme olekaan nähneet häiden jälkeen.

Kiitospäivänä otetaan rennosti, syödään hyvin ja tänä vuonna katsotaan Seahawks vastaan 49ers peli, oikein periamerikkalaiseen tyyliin. 

Niin, ja tuo "gobble gobble" on kiitospäivän toivotus, jolla minutkin eilen töistä lähtiessä hyvästeltiin sillä kiitospäivän toinen nimi on kalkkunapäivä.

Don't be afraid to fail. Be afraid not to try.

Minne katosi syyskuu? En oikein edes usko, että eletään jo lokakuuta, vaikka syyskuu menikin jonkinlaisessa iPhone-sumussa töissä. Olihan noita muitakin puhelinprojekteja menossa, mutta suurimman kiireen aiheutti omenafirma. Mutta selvisin hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana ja valmiimpana tuleviin haasteisiin!

Toukokuun Suomen matkalta toin töihin Kalevan seinäkalenterin, joka muistuttaa olemassaolollaan Oulusta :) Siihen merkitsen myös tulevat lanseeraukset.

Olen koittanut vähentää kahvin juontia (siitä tuli jokapäiväinen tapa heti kun meidän toimistolle tuli kerroskeittiöön ilmainen kahviautomaatti) ja näin syksyllä se on onnistunut aika helposti kun syksy tuntuu luonnostaan enemmän teevuodenajalta. Ja herkkukahvitkin maistuu paremmalta kun niitä nauttii vaan viikonloppuisin harvakseltaan.

Meitä on hemmoteltu mahtavan lämpimän ja aurinkoisen kesän jälkeen myös aurinkoisilla syyspäivillä. Tänä iltana kävin lyhythihaisessa paidassa pyörälenkillä ja nappasin kuvan auringonlaskusta paluumatkalla. On täällä kyllä ihmeellisen lämmintä lokakuussa kun iltapäivisin saattaa vielä olla 22 astetta. 

Viikonlopulle on luvattu samanlaista säätä, mutta meidän viikonloppu taitaa mennä keittiötä pohjamaalatessa, sillä eilen tuli seinät ja välikatto valmiiksi. Remppa etenee!

Kaneliomena

Välillä sitä huomaa kaipaavansa Suomesta monenlaisia pikkuasioita. Kuten esimerkiksi jogurttien kausimakuja :)

Mutta näköjään niitä saa myös täältä, harvakseltaan kylläkin. Ensimmäisen löysin vasta viime viikolla. Omenakaneli kuulostaa kovin jouluiselta, mutta käypihän se näin alkusyksyynkin.

Tänä aamuna aloitin työt jo klo 6.15 (kotoa onneksi) ja ennen toimistolle lähtöä meinaan maistella syysjogurttia kodin rauhassa. Mukavaa viikon aloitusta kaikille!

Kotiin on aina mukava tulla

Tervetuloa! Meidän iso pikkukissa odotti minua tänään työhuoneen ikkunassa kun tulin töistä kotiin. Sydäntä lämmittää kun tietää, että vaikka olisi kuinka pitkä tai raskas päivä takana, niin kotona odottaa aina kaksi karvakasaa ja aviomies :)

Keittiöremppa lähenee rakennusvaihetta; välikatto on ollut pois jo 3 viikkoa, viikko sitten lähti yläkaapit ja viime viikonloppuna purettiin siirrettävä seinä ja iso osa lattiaa.

Siitä tulee kyllä niin hieno! Paljon on vielä tehtävää, mutta suurimman osan uudelleen rakentamisesta olemme ulkoistaneet ammattilaisille. Ensin tehdään sähkötöitä, sitten putkistoa, uusi välikatto, laattalattia ja lopulta uudet kaapit. Uijjui, jänskättää...

Syyskuu on kuulemma vuoden kiireisin kuukausi meillä töissä. Eikä vähiten siksi, että eräs omenayhtiö julkistaa huomenna uudet tuotteensa kaikelle kansalle. Juuri tänään sovittiin päivystysvuoroja äkillisten tilanteenmuutosten varalle. Minullekin lankesi ainakin yksi 15 tunnin yhtäjaksoinen työpäivä. Mutta ei hätää, iso pomo on luvannut antaa meille kuukausipalkkalaisille vapaapäivän tai kaksi kunhan tästä viikosta selvitään.

Ja hei, ihanaa että ollaan jo syyskuussa! Syksy kun on aina ollut mun lempivuodenaika. Ja täällä se on lämmin ja pitkä. Hyvää syksyä!

Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Oma lounas

Meidän toimistolla ei ole omaa lounasravintolaa, aika amerikkalaiseen tapaan ymmärtääkseni. Täällä on hyvin tavallista tuoda joka päivä omat eväät ja syödä ne hiljaa oman työpöydän ääressä. Aikamoinen kulttuurishokki minunlaiselleni sosiaaliselle olennolle, jolle lounaat työkavereiden seurassa olivat vielä viime syyskuussa työpäivän kohokohta.

Tätä nykyä pakkaan joka aamu pinkkiin kylmäkassiini lounaan ja välipalan lisäksi myös aamupalan, sillä en oikein osaa syödä mitään heti herättyäni. Arkiaamiaiseksi on vakiintunut tuorepuuro, joka saa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla ei tarvitse muuta kuin nakata marjoja tai pilkottuja hedelmiä päälle niin johan on namiannos valmis!

Usein lounaan virkaa toimittaa voileipä, jotka työelämän alkuaikoina pakkasin kertakäyttökääreisiin. Mutta näin ei ole enää. Pari kuukautta sitten ostettiin kolmen kestokääreen pakkaus (voileipäpussi mulle ja toinen D:lle) jossa oli kaksi isompaa ja yksi pikkuinen tiskikoneessa pestävä pussi.

Kyllä nyt kelpaa kuljettaa omia eväitä. :)

Kesäuutinen

Hiljaista on blogissa taas ollut, kun kirjoittaja on koittanut lunastaa paikkaansa uudessa työyhteisössä. Takana on hieman yli 4 kuukautta vanhan puhelinyhtiön palveluksessa vuokratyöntekijänä ja paljon on ollut opittavaa (ja on vieläkin). 

Mutta kaikki työ palkittiin muutama viikko sitten, kun minulle kerrottiin perjantai-iltapäivänä, että he haluaisivat vakinaistaa minut. Eli palkata suoraan firman palvelukseen ja kuukausipalkalla. Jee!

Olen aika iloinen ja otettu siitä, että työpanostani arvostetaan ja olen selvästi pärjännyt ihan hyvin (omista epäilyistäni huolimatta). Sekään ei haittaa, että palkka hieman nousee. Ja lomaa rupeaa kertymään :) Kaiken kaikkiaan siis tosi iloinen uutinen.

Olin aika iloinen myös kesän ensimmäisestä jätskitötteröstä kaksi viikkoa sitten, huckleberry nam!

Juhannuspäivän kunniaksi tänään grillataan vaikkei mökillä ollakaan. Hauskaa viikonloppua!

Kotitöissä

Huh miten ihana Suomi-loma oli! Mutta paluu arkeen koitti heti kotiinpaluun jälkeisenä aamuna...

Onneksi sain kuitenkin jäädä kotitoimistoon tekemään hommia (lue: tyhjentämään meiliboksia, jossa odotti 634 uutta viestiä). Matkakarkkien loput auttaa jaksamaan pienestä jetlaagiväsymyksestä huolimatta.

Lisää juttua seuraa kunhan selviän näistä ekoista työpäivistä kunnialla. :)

Aamutuimaan

Olin aamulla liikenteessä jo puoli kahdeksan maissa, koska piti ehtiä kahdeksalta alkavaan palaveriin. Ja voi miten kauniina aamu valkeni jo toisena päivänä peräkkäin! Poutasäätä kokonaista kaksi päivää :) 

Mutta siis tuo vuoristonäkymä tuolla horisontissa; siihen ei ihan heti totu. Joka-aamuinen näky (jos siis ei ole sateista tai sumuista) kojelaudan takaa matkalla töihin ja joka hymyilyttää joka kerta. Olin kuvaa ottaessa pysähtyneenä liikennevaloihin, joten en vaarantanut itseäni tahi muita liikenteessä ;)

Hauskaa aprillipäivää! 

Houkutuksia työpaikalla

Töissä jaksamisessa auttaa moni asia:

• aamulla tee tai kahvi
• lounaan odotus (herkullisen, kotona tehdyn sellaisen)
• iltapäivähedelmä tai -jogurtti

Noin siis tavallisena päivänä. Eli ruokahetket ovat edelleen ne kaikkein odotetuimmat työpäivän tapahtumat ;) Mutta jos olo tuntuu epätoivoiselta (hommaa on enemmän kuin ehtii tekemään, silmiä särkee ainainen ruudun tuijottelu jne.), niin hätätilanteessa voi kääntyä "herkkuhuoneen" puoleen, jonka kaltaista en ollut ennen tätä työtä nähnytkään. Huoneeseen pääsee vain henkilökortilla ja siellä odottaa kaksi juoma-automaattia ja yksi herkkuautomaatti.

Vempeleestä löytyy (totta kai) sipsit ja kuivalihat, mutta myös pähkinöitä ja minikeksejä. Mun suosikkeja ovat kummiskin ruotsalaiset kalat, jotka on koostumukseltaan lähimpänä niitä hedelmäkarkkeja joita on Suomesta ikävä.

 

Herkut eivät sentään ole ilmaisia (siitä ei tulis mittään!) mutta maksavat vain 25 snt kappale. Kaikki. Kääk.

Sateenkarkoittaja

Kummasti kävi kun viikko sitten ostin itselleni tuon tuikitarpeellisen keltaisen sateenvarjon. Sen jälkeen ei ole yhtenäkään arki-iltapäivänä kotiin ajaessani satanut :D

Öisin kyllä ropisee ja viikonloppukin oli kovin märkä, mutta autoa ei ole tarvinnut ajaa sateen huonontamassa säässä. Se ajaminen kun on muutenkin turhan jännää isoilla moottoriteillä. 60 mailia tunnissa on perusnopeus ja siitä eivät paikalliset hevillä hidasta vaikka keli olisi kuinka huono, valitettavasti.

Mutta toinen työviikko on nyt polkaistu käyntiin ja voin sanoa, että toinen maanantai oli parempi kuin ensimmäinen :)

Perjantaikukkasia

Ensimmäinen työviikko on takana ja viikonloppukin vetelee jo viimeisiään. Töissä aika kului hitaasti ja päivät tuntuivat pitkiltä; varsinkin maanantai ja tiistai jolloin mulla ei ollut vielä käytössä edes tietokonetta :( Keskiviikosta eteenpäin pääsin jo nettiin, mutta kollegoiden kiireestä johtuen en saanut vielä paljonkaan perehdytystä. No, huomenna startataan toinen viikko ja toivottavasti pääsen jo tekemisen makuunkin.

Perjantaina toin kotiin omaksi ja miehen iloksi tulppaaneja, sopivasti ystävänpäivänä, vaikkei me sitä mitenkään erityisesti juhlitakaan. Joka päivä on Valentine's day ;)

Mutta olen iloinen, että sain nopeasti töitä ja uskon, että siitä tulee vielä mukava työpaikka. Pitää vain olla kärsivällinen ja jaksaa yrittää ja oppia joka päivä. Tulee se seuraava viikonloppu sieltä taas viiden päivän jälkeen!

Takaisin toimistoon

Allekirjoitin vihdoin työsopimuksen viime viikolla, ja sain kuin sainkin juuri sen työn johon minua haastateltiin viikkoa aiemmin. Miten tässä nyt näin kävi, että heti ekalla yrityksellä tärppäsi. Hassu juttu!

Tietty heti työn saatuani alkoi jännittää ja ressata töihinpaluu... Minkä sille oikein voi, että olen vähän semmonen rutiineista tykkäävä ihminen ja nyt on edessä aika iso muutos kotirouvan arkeen. Ensinnäkin pitää kulkea töihin autolla (ainakin ennen kesäkelejä jolloin saatan harkita taas pyöräilemistä), uusia työkavereita tulee roppakaupalla, firma on uusi, työtehtävät ehkäpä vastuullisemmat kuin ennen ja en tiedä miten toimistolla hoituu nuo syömishommat. Sehän se ensimmäisenä huolena on, että mistä ruokaa saa jottei tuu nälkäkuolema ;)

Mutta huomenna aamulla ilmoittaudun digimarkkinointitiimin palvelukseen klo 9  ja auttamassa alkuun tulee olemaan rekryfirmani tyttö, joka kuulemma tuo mukanaan donitseja :) Kuulostaapas amerikkalaiselta!

Mukaan pakkaan tuossa kuvassa olevasta lahjapussista löytyneet muistilaput, kynän ja henkilökorttinauhan. Ostin ekan päivän kunniaksi myös nätin muisiinpanokirjasen, johon voin tallentaa kaikki jutut, jotka mulle näytetään tahi opetetaan. Niin, ja hätäapueväät totta kai!