Gobble gobble

On aika vetää hetki henkeä, noin niin kuin kollektiivisesti koko kansa. Huomenna on kiitospäivä ja jopa hektisimmillä aloillakin toimistotyöntekijöille annetaan vapaapäivä ja lupa ottaa rennosti perheen ja ystävien seurassa. Oma pomoni on vapaalla keskiviikosta maanantaihin ja jos minulla olisi lomapäiviä joita käyttää, niin olisin kyllä minäkin. Mutta uutena työntekijänä saan ekat lomapäivät "tililleni" vasta joulukuussa...

(D toi kaupungilta minulle tsemppikahvin, jonka kannessa oli kiva viesti.)

Ajoimme tiistai-iltana (välttyäksemme keskiviikon kamalilta ruuhkilta) Oregoniin kiitospäivän viettoon. Minun pitää tehdä jonkin verran töitä sekä tänään että perjantaina, mutta onneksi voin tehdä töitä etänä niin päästiin sukuloimaan :) Varsinkin kun D:n veli perheineen saapui Coloradosta asti paikalle myös. Heitä emme olekaan nähneet häiden jälkeen.

Kiitospäivänä otetaan rennosti, syödään hyvin ja tänä vuonna katsotaan Seahawks vastaan 49ers peli, oikein periamerikkalaiseen tyyliin. 

Niin, ja tuo "gobble gobble" on kiitospäivän toivotus, jolla minutkin eilen töistä lähtiessä hyvästeltiin sillä kiitospäivän toinen nimi on kalkkunapäivä.

Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Kansallinen vapaapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää Amerikan Yhdysvalloille! Tänään on perjantai, heinäkuun neljäs ja kansallinen grillauspäivä :) Yritykset antavat työntekijöilleen palkallisen vapaapäivän, (paitsi kaupan alalla sillä täällä päin maailmaa kaupat ovat auki maan itsenäisyyspäivänäkin...), joten minäkin saan nauttia ensimmäisestä palkallisesta vapaasta, sillä vuokratyöntekijänä meillä ei sellaisia ollut.

Kuvan jättiläismansikka kavereineen päätyi parempiin suihin aamiaisvohvelin päällä ja nyt on työn alla perunasalaatti juhliin vietäväksi.

Ystävät kutsuivat meidät luokseen viettämään iltapäivää ja iltaa grillaillen, pelejä pelaten ja ilotulituksia ihastellen. Jospa saisin otettua jopa kuvia, niin voisin huomenna laittaa niitä tänne. Kuvakertomus illan kulusta voisi olla mukava lisä blogiin. Työnteko on tullut kirjoittamisen tielle ;)

Houkutuksia työpaikalla

Töissä jaksamisessa auttaa moni asia:

• aamulla tee tai kahvi
• lounaan odotus (herkullisen, kotona tehdyn sellaisen)
• iltapäivähedelmä tai -jogurtti

Noin siis tavallisena päivänä. Eli ruokahetket ovat edelleen ne kaikkein odotetuimmat työpäivän tapahtumat ;) Mutta jos olo tuntuu epätoivoiselta (hommaa on enemmän kuin ehtii tekemään, silmiä särkee ainainen ruudun tuijottelu jne.), niin hätätilanteessa voi kääntyä "herkkuhuoneen" puoleen, jonka kaltaista en ollut ennen tätä työtä nähnytkään. Huoneeseen pääsee vain henkilökortilla ja siellä odottaa kaksi juoma-automaattia ja yksi herkkuautomaatti.

Vempeleestä löytyy (totta kai) sipsit ja kuivalihat, mutta myös pähkinöitä ja minikeksejä. Mun suosikkeja ovat kummiskin ruotsalaiset kalat, jotka on koostumukseltaan lähimpänä niitä hedelmäkarkkeja joita on Suomesta ikävä.

 

Herkut eivät sentään ole ilmaisia (siitä ei tulis mittään!) mutta maksavat vain 25 snt kappale. Kaikki. Kääk.

Auton ratissa

Terve täältä autoilumaasta, jossa olen ensimmäistä kertaa elämässäni hieman riippuvainen tuosta nelirenkaisesta kulkupelistä. Töihin ei oikein bussilla pääse, jollei työpaikka satu olemaan akselilla Redmond-Seattle. Minun sattuu olemaan Bothellissa. Ja se on päinvastaisessa ilmansuunnassa, josta on se etu, että en joudu istumaan pahoissa ruuhkissa aamuin illoin. Vastakkaiseen suuntaan menevä liikenne tökkii ihan mahdottomasti!

Lumihuippuiset vuoret näkyy kivasti matkalla kotiin

Suomalainen ajokortti ei täällä pitemmän päälle kelpaa; osavaltion ajokortti on pakko hankkia jos meinaa autolla ajaa vielä vuosi maahanmuuton jälkeen. Koitin lykätä kortin hankkimista mahdollisimman pitkään, mutta nyt tuli pikkupakko eteen kun ensi tiistain maahanmuuttoviraston haastatteluun pitää olla Washingtonin osavaltion henkilöllisyystodistus suomalaisen passin lisäksi.

Ajokokeen tulokset

Tänään oli kirjallinen koe ja heti sen perään (koska selvitin sen vain yhdellä väärällä vastauksella) ajokoe, joka kesti vain 15 minuuttia. Selvitin senkin suht kunnialla, joten nyt mulla on amerikkalainen ajokortti! Ja samalla myös paikallinen henkkari, jota tarvitaan joka paikassa. Esimerkiksi luottokorttia ei saa ilman osavaltion myöntämää henkilöllisyystodistusta.

Hyvin menneen ajokokeen jälkeen pääsin Seattlen keskustaan vähän kaupoille (ts. kahteen lempikauppaani) joten tämä lauantai oli kyllä enemmän kuin onnistunut :)

Saa nauraa

 

 

Hauska heppu Jimmy Fallon otti ohjat käsiinsä arki-iltojen talk show'n ja heti ekalla viikolla tuli tämmönen pläjäys :D

Ruokatorstai

Eilen sain viettää lyhyen mielenvirkistyshetken raikkaassa ulkoilmassa, kun toimiston lähistölle parkkeerasi kolme ruoka-autoa. Normaalisti istun sisällä koko työpäivän, koska tuon lounaan mukanani kotoa. Mutta kuulemma joka torstai 2-3 eri yrittäjää tulee kaupittelemaan ruokiaan tuohon parkkiksen laidalle ja suosittuja tuntuvat olevan.

Minä valitsin piirakkapakusta kanapiiraan, joka oli yhtä nätti kuin maukaskin. Ja kaveriksi vihreä salaatti niin sain vähän vihanneksiakin tuon voitaikinakäärön kaveriksi, nam!

Työpäivän jälkeen mulla oli päivällistreffit kaverin kanssa (aviomies jäi kotiin) ja suuntasimme (kuulemma) kuuluisan seattlelaisravintoloitsijan ravintolaan nimeltä Etta's.

Kyseessä on kalaravintola ja siksi sen valitsimmekin, koska molemmilla teki mieli hyvää kalaa :) Meillä kun ei paljon kalaa kotona syödä, kun D ei oikein siitä tykkää. 

Alkuruoaksi paikan kuuluisat rapukakut ja pääruoaksi Alaskan turskaa endiivipedillä. Kylkeen lasillinen paikallista pinot gris'tä ja kyllähän olikin herkullinen ilta! Lisäksi sain nauttia ison kaupungin tunnelmasta mennessä ja tullessa. Kaupungin valot ovat kauniit.

Sateenkarkoittaja

Kummasti kävi kun viikko sitten ostin itselleni tuon tuikitarpeellisen keltaisen sateenvarjon. Sen jälkeen ei ole yhtenäkään arki-iltapäivänä kotiin ajaessani satanut :D

Öisin kyllä ropisee ja viikonloppukin oli kovin märkä, mutta autoa ei ole tarvinnut ajaa sateen huonontamassa säässä. Se ajaminen kun on muutenkin turhan jännää isoilla moottoriteillä. 60 mailia tunnissa on perusnopeus ja siitä eivät paikalliset hevillä hidasta vaikka keli olisi kuinka huono, valitettavasti.

Mutta toinen työviikko on nyt polkaistu käyntiin ja voin sanoa, että toinen maanantai oli parempi kuin ensimmäinen :)

High Hopes

Ensimmäinen voitto Seattlen Seahawkseille ikinä on tosiasia!

Kuppikakut joukkueen väreissä

Saimme kutsun yksiin superkulhobileisiin, mutta päätimme yhdessä, että ehkä on kivempi olla kotona. Kaksin olisi varmasti ollut ihan hyvä olla, mutta onneksi saimme kaksi pariskuntaa seuraksi, koska kyllä voittoisaa peliä oli vaan niin paljon hauskempi seurata isommassa porukassa :) Varsinkin kun yksi vieraista on erittäin eläväinen, innokas ja äänekäs penkkiurheilija, joka ei pysty innostukseltaan edes istumaan!

Naposteluherkkuja

Peli oli jotain aivan ihmeellistä, ei siksi että Seattle voitti, vaan siksi, että Denver oli niin selvä altavastaaja. Lopputulos 43-8 kertoo ehkä jotain joukkueiden tasoerosta tässä koko kauden tärkeimmässä pelissä, jonka voitto tuli tänne meidän nurkkaan Yhdysvaltoja. Jihuu Seahawks!

Niin ja Pomon uusi biisi soi yhdessä vaiheessa pelilähetyksen taustalla; potkii aika kivasti eteenpäin :)

 

Go Hawks!

Suklaakuppikakku vaniljakuorrutteella joukkueen väreissä :)

 

Uuden kotikaupungin jalkapallojoukkue (amerikkalainen variantti siis) voitti kauden toiseksi tärkeimmän pelinsä eilen illalla! Seattle Seahawks voitti toisessa playoff-pelissään San Francisco 49ersit 17-23  ja pelasi itsensä Super Bowliin, joka pelataan New Jerseyssä 2.2.2014. Juhuu!

 

Voi sitä riemun määrää, kun Seahawks pelin toisella puoliskolla vihdoin pääsi johtoasemaan ja piti sen tiukan pelin loppuun saakka. Me katsottiin peliä ystävien kanssa ja siitä joukosta lähti niin paljon ääntä, että minun piti touchdownin kohdalla tukkia korvat ;)

 

Niin, ja en leiponut itse tuota leivonnaista, vaan hain sen pikkukaupunkimme kuppikakkukahvilasta, joka tekee noita Seahawksien väreissä näin kauden lopulla fanien iloksi. Mutta maku oli vähän pettymys, vaikka kovin nätti olikin. Super Bowlia varten ajattelin yrittää leipoa jälkiruoan itse. D:n mielestä kun kuulemma minun suklaakuppikakkuni ovat parempia kuin nuo kaupasta ostetut :D

Kukkia, kakkua ja paketteja

Uudenvuodenpäivänä tuli täyteen kaksi kuukautta aviovaimona :) Olis ehkä korkea aika laittaa aiheesta jotakin tännekin, mutta kuvaajan ottamat kuvat meidän pitää vielä noutaa omalle ulkoiselle kovalevylle. Niitä odotellessa, tässä muutama kuva omasta puhelimesta.

Hääkukiksi valitsimme ihanan gerberan, eikä muita kukkia sitten juhlissamme nähtykään. Oransseja ja punaisia, kimpuissa ja pöytien maljakoissa.

Hääkakku oli huikea! Yksinkertainen, mutta niin nätti. Ja herkullinen; paras kakku jota olen koskaan maistanut :) Pumpkin Chai - kurpitsakakku ja täytteenä chaikreemi, nomnom...

Viimeiset palat taisimme syödä kaason kanssa heti häiden jälkeisen päivän iltana :)

 

 

Amerikkalaiset tykkää antaa paketteja, joten mekin saimme lähes kaiken mitä olimme lahjalistaan laittaneet (vaikka ensisijainen toiveemme olikin Home Depot* -lahjakortti, jotta saisimme laitettua kotia). Vaikkemme oikeastaan mitään tarvinneet, niin oli parempi laittaa joku lista, kun joku aina haluaa antaa ihan konkreettisen lahjan...

 

*Niin, ja Home Depot on siis paikallinen K-Rauta :)

Juokse Petteri, juokse

Toinen joulu Amerikassa on onnellisesti takana (mitä nyt sain myös ensimmäisen jenkkinuhani reissulta)! Viikko meni rennosti perheen kanssa ollessa, pelatessa ja syödessä. Ja kotiinpaluun jälkeen onkin paranneltu nuhaa ja korvakipua jo kolmatta päivää :(
 

Joulupöydässä ei tuttuja jouluruokia näkynyt, vaikka kinkkua olikin (mutta se oli hunajasavustettua). Niiden sijaan tarjolla oli kalkkunaa, kastiketta, vihreitä papuja, maissia, bataatti-vaahtokarkkipaistosta, stuffing, perunamuusia, vihreää salaattia, karpalohyytelöä ja sämpylöitä. Kyllä se nälkä talttui paikallisillakin eväillä :)

Joulupäivänä ei muuten päivälliseksi enää syötykään edellisillan rippeitä, vaan reippaasti kiinalaista take away -ruokaa. Se on miehen perheen hassu monivuotinen perinne, joten mikä minä olen hanttiin pistämään ja kun kerta vielä satun tykkäämäänkin kiinalaisesta ruoasta ;)
 

D:n veljen lapset koristelivat aattoiltana keksejä ja niistä tuli tosi hienoja! Rupesi itseänikin vähän kiinnostamaan tuommoinen koristelujuttu... Niin, ja vielä linkki tämän joulun biisiin.

Taidan tästä palata sohvalle kullan kainaloon toipumaan ja katsomaan uudenvuodenaaton elokuvaa We're the Millers. Näkemisiin ja kuulemisiin ensi vuoden puolella!

On the road again

Näin sitä ollaan jälleen autossa matkalla Oregoniin; tällä kertaa joulun viettoon ja paria päivää pitemmäksi aikaa. Tarkoitus olisi ajaa takaisin kotiin ensi perjantaina näillä näkymin.

Jouluisesta säästä ei eilisaamuisen lumen jälkeen ole enää tietoakaan, vaan lähes koko matkan on satanut enemmän tai vähemmän. Joulun tunnelmaa haetaan tänä vuonna sisätiloista, vähän niinkuin Helsingissä vuonna 2011. Kisut tuntuu viihtyvän kohtuullisesti kopassaan takapenkillä.

Amerikan maalla liikennettä on ällistyttävä määrä. Eipä siis ole ihme, että paikallisliikenteen tilannetta voi seurata reaaliajassa puhelimesta appien kautta, radiosta, ja aamuisin television kaikilta paikalliskanavilta korkeintaan 15 minuutin välein. Seattlen alueen työmatkalaisten ajomatka voi ruuhkasta riippuen kestää vaikka pari tuntia, vaikka matkan pituus edellyttäisi ainoastaan 15 minuutin ajoa :O Ei kauheasti innosta lähtemään mukaan tuohon jokapäiväiseen rumbaan...

Ja kun tuohon vielä lisätään meikäläistä pelottavat 4-5 -kaistaiset valtatiet, niin en tiedä kauanko menee, kunnes tunnen oloni täällä normaaliksi ratin takana! Sitten kun palaan takaisin töihin, toivon todellakin, että paikka löytyy niin läheltä että voin kävellä tai polkea töihin, tai sitten Seattlesta, jolloin pääsisin kotoa yhdellä pikabussilla työpaikalle.

Suklaisia suukkoja

Kattokaa miten nättejä kotitekoisia keksejä! Löysin vihdoin reseptin, jolla saan tehtyä tosi tasalaatuisia ja kauniita keksejä. Harmi vaan, että maussa ne ei yllä suosikkien (chocolate chip cookies) tasolle. Siis ainakaan mun listalla. Mutta D tykkäsi kovasti ja ystävät myös, ja heidän mielestä nuo kuuluu kiinteästi jouluun. Ja onhan ne ihan jees minunkin mielestäni; millonka olisin ikinä herkuista kieltäytynyt ;)

Mutta kyseessä on siis Peanut Butter Blossoms, maapähkinävoikeksit joiden päälle on laitettu yksi suklaasuukko :)

Sopii hienosti myös aamupalajälkiruoaksi chaiteen kaveriksi!

Taas kuva ja sormenjäljet

Tulipahan taas "tuhlattua" pari tuntia kallisarvoista joulunvalmisteluaikaa ajamalla 25 mailin päähän virastoon antamaan työlupaan vaadittavia biometriikoita. Kun sehän ei riitä, että sormenjälkeni on otettu tämän muuttoprosessin aikana jo ainakin kolmesti ja valokuva vähintään yhtä monta kertaa... Puuh. Kotimaan turvallisuusvirasto kehtasi vielä veloittaa $7 parkkimaksun, vaikka pelkkien biometriikkojen ottaminen oli maksanut jo $85.

No, turha noista asioista on hermostua kun ei niille oikein mitään voi. Mutta onneksi mun joulutorttujen leivonta onnistui! Piti tehdä taikina ja hillo ihan itse kun täällä ei pakastealtaasta löydy valmista torttutaikinaa. Onneksi ystävä laittoi naamakirjaan linkin amerikkalaiseen blogiin, jonka kirjoittajan äiti lienee suomalainen, koska on kuulemma joka joulu leiponut torttuja perheelleen tuolla reseptillä :)

Pitkä ruokailuviikonloppu

Leffateatterissa oli kivat värivalot :)

Tuntuu vähän siltä, että täällä tällaiset perhejuhlapyhät menevät lähinnä syödessä ja juodessa. Niin ainakin perheessä johon minäkin nyt avioliiton kautta kuulun :) Tietenkin syöminen ja juominen tapahtuu isolla porukalla; kiitospäivän päivällisellä meitä oli 13 ja lauantain perhelounaalla 29! 

Eilen käytiin D:n vanhempien kanssa elokuvissa iltapäivänäytöksessä naureskelemassa vanhoille miehille Last Vegas -elokuvassa. Ei hassumpi leffa, mutta ei kyllä toisaalta mikään vuoden paraskaan. Nyt on edessä kamala ajomatka takaisin kotiin, odotettavissa vielä enemmän ruuhkaa kuin keskiviikkona :(

 

Kosmetiikka kulkee kompotissa

Olemme appivanhempien luona kiitospäivän vietossa. Minun ensimmäinen kiitospäiväni ikinä ja odotan innolla päivällistä! Olen nähnyt kalkkunapäivällisiä niin monessa elokuvassa ja tv-sarjassa, että tiedän odottaa ylensyömistä ;)

Mutta eilinen ajomatka Oregoniin oli kyllä yksi kamalimmista ikinä; ruuhka oli hirveä kun kaikki matkustaa kiitospäiväksi jonnekin. Kissat eivät oikein tykänneet, mutta perillä ollaan ja onneksi paluumatkalle lähdetään vasta sunnuntaina. 

Tuosta otsikon kompotista vielä, se on mun kesällä ostaman uuden kosmetiikkapussukan nimi, joka on aina yhtä ihana pakata mukaan :D Kyllä se ansaitsi ihan oman postauksensa kun kuosi on niin nätti ja iloinen. Hyvältä tuntuu tuollaiset Suomesta muistuttavat asiat ja tavarat täällä valtameren toisella puolen.

22.11.1963

Katsoin juuri televisiosta, kun Dallasin pormestari piti muistopuheen JFK:n kuoleman 50-vuotispäivänä. Puheen päätteeksi pidettiin minuutin hiljaisuus. Kylmiä väreitä...

Tällaisena päivänä sitä tuntee itsensä tavallista enemmän ulkopuoliseksi. Mutta samalla on jotenkin mahtavaa, että saan asua ihan toisenlaisessa maassa ja nähdä ja oppia tätä kulttuuria. Historia on totta kai valtava osa sitä. 

Mutta sitten iloisempiin asioihin! Meillä on ollut kolmena viime yönä pakkasta, jihuu :) Musta täällä on ollut ihan liian lämmintä koko lokakuun ja vielä marraskuun alussakin. Tietty se johtuu siitä, että täällä on erilainen ilmasto kuin Suomessa (mutta vain vähän eri), mutta kyllä musta ois kiva jos saataisiin vaikka luntakin...

Lomakkeita, allekirjoituksia ja passikuvia

Ulkomaillemuutto (ja ehkä etenkin EU:n ulkopuolelle muuttaminen) koostuu enimmäkseen erilaisten papereiden täyttämisestä. Tuntuu kovin ihmeelliseltä, että samoja asioita kysytään melkein joka kaavakkeessa, vaikka paperit menevät yhden ja saman instanssin käsiteltäväksi. Tämän muuttoprosessin paperityöt aloitti D viime vuoden heinäkuussa ja pitkän odottelun jälkeen oli minun vuoroni tämän vuoden heinäkuussa. Viisumia varten on pitänyt hankkia kopioita syntymätodistuksesta, passista, rikostaustasta, antaa tietoja omista vanhemmista, työ- ja opiskeluhistoriasta ja parisuhteesta. Passikuviakin olen otattanut hakemuksia varten jo ainakin kymmenen... Kaiken tuon paperimäärän käsittelystä joutuu vielä maksamaan :( Eikä missään vaiheessa prosessia tietenkään voida luvata, että anomus hyväksytään.

Kuluvalla viikolla täytettiin ja postitettiin vihdoinkin mun Green Card -paperit; nyt kun ollaan naimisissa ja täytän täten liittovaltion asettamat vaatimukset niin ei voida enää kuin odottaa myöntävää päätöstä. Jonka siis pitäisi tulla parin kuukauden sisällä viimeistään, ja positiivisen päätöksen saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu, koska en ole mikään murhaaja tahi sotarikollinen ;) Samassa kuoressa lähetettiin myös työlupahakemukseni, jotta pääsisin vihdoin etsimään jotain keinoa ansaita elantoni tällä pallonpuoliskolla. Mutta nautin kyllä täysin rinnoin tästä tämänhetkisestä "pakkolomasta", jollaista ei ole ollutkaan sitten ensimmäisen opiskeluvuoden, jolloin en vielä ollut osa-aikatöissä.

 

Hyviä uutisia kotiutumisen kannalta saatiin jo lauantaina, kun sain postissa sosiaaliturvatunnuksen! Sitä haettiin toissa perjantaiaamuna jonottamalla tunnin verran sosiaalitoimistossa. Mutta onneksi hakemus hyväksyttiin, sillä toisinkin olisi voinut käydä. Lisäksi sain ihan oman, amerikkalaisen luottokortin :) Ei tartte enää käyttää vain suomalaista masteria.

Vohveleita ja jalkapalloa

Täällä päin sunnuntait on monessa kotitaloudessa pyhitetty urheilulle. Perheellisille se saattaa tarkoittaa junnupelejä ja kentän laidalla seisomista, mutta muille kyseessä on päivä telkkarin ääressä. Sunnuntaina pelataan ympäri maata amerikkalaista jalkapalloa ja melkein kaikki NFL:n joukkueet pelaavat päivän aikana. Vain neljä joukkuetta (vaihtuvat joka viikko) eivät pelaa sunnuntaina, koska televisionkatsojia tavoitellaan tätä nykyä myös yhdellä maanantai-illan pelillä ja yhdellä torstai-illan pelillä.

Niinpä ensimmäinen synttärini Amerikassa aloitettiin Seattle Seahawksien pelillä ja herkkuaamiaisella :) Täytyy myöntää, että en ymmärrä läheskään kaikkia pelin hienouksia, mutta kannustan jo sujuvasti D:n rinnalla oman kaupungin joukkuetta! Onhan mulla sentään aika monta vuotta penkkiurheilua takana.

Ja Seahawks voitti ihan ylivoimaisesti! Niiden kausi on mennyt tähän asti tosi hyvin; 9 voittoa ja vain yksi tappio. Ehkä ne pelaa vielä kauden päätteeksi Super Bowlissa!

Omalla vohveliraudalla tehdyt vaahterasiirappikauravohvelit maistuivat makoisilta ja ne oli paljon helpompi tehdä kuin amerikkalaiset pannukakut, joten lähitulevaisuuden viikonloppuaamiaiset tulee todennäköisesti koostumaan erilaisista vohveliherkuista :D