Lomakkeita, allekirjoituksia ja passikuvia

Ulkomaillemuutto (ja ehkä etenkin EU:n ulkopuolelle muuttaminen) koostuu enimmäkseen erilaisten papereiden täyttämisestä. Tuntuu kovin ihmeelliseltä, että samoja asioita kysytään melkein joka kaavakkeessa, vaikka paperit menevät yhden ja saman instanssin käsiteltäväksi. Tämän muuttoprosessin paperityöt aloitti D viime vuoden heinäkuussa ja pitkän odottelun jälkeen oli minun vuoroni tämän vuoden heinäkuussa. Viisumia varten on pitänyt hankkia kopioita syntymätodistuksesta, passista, rikostaustasta, antaa tietoja omista vanhemmista, työ- ja opiskeluhistoriasta ja parisuhteesta. Passikuviakin olen otattanut hakemuksia varten jo ainakin kymmenen... Kaiken tuon paperimäärän käsittelystä joutuu vielä maksamaan :( Eikä missään vaiheessa prosessia tietenkään voida luvata, että anomus hyväksytään.

Kuluvalla viikolla täytettiin ja postitettiin vihdoinkin mun Green Card -paperit; nyt kun ollaan naimisissa ja täytän täten liittovaltion asettamat vaatimukset niin ei voida enää kuin odottaa myöntävää päätöstä. Jonka siis pitäisi tulla parin kuukauden sisällä viimeistään, ja positiivisen päätöksen saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu, koska en ole mikään murhaaja tahi sotarikollinen ;) Samassa kuoressa lähetettiin myös työlupahakemukseni, jotta pääsisin vihdoin etsimään jotain keinoa ansaita elantoni tällä pallonpuoliskolla. Mutta nautin kyllä täysin rinnoin tästä tämänhetkisestä "pakkolomasta", jollaista ei ole ollutkaan sitten ensimmäisen opiskeluvuoden, jolloin en vielä ollut osa-aikatöissä.

 

Hyviä uutisia kotiutumisen kannalta saatiin jo lauantaina, kun sain postissa sosiaaliturvatunnuksen! Sitä haettiin toissa perjantaiaamuna jonottamalla tunnin verran sosiaalitoimistossa. Mutta onneksi hakemus hyväksyttiin, sillä toisinkin olisi voinut käydä. Lisäksi sain ihan oman, amerikkalaisen luottokortin :) Ei tartte enää käyttää vain suomalaista masteria.