Juokse Petteri, juokse

Toinen joulu Amerikassa on onnellisesti takana (mitä nyt sain myös ensimmäisen jenkkinuhani reissulta)! Viikko meni rennosti perheen kanssa ollessa, pelatessa ja syödessä. Ja kotiinpaluun jälkeen onkin paranneltu nuhaa ja korvakipua jo kolmatta päivää :(
 

Joulupöydässä ei tuttuja jouluruokia näkynyt, vaikka kinkkua olikin (mutta se oli hunajasavustettua). Niiden sijaan tarjolla oli kalkkunaa, kastiketta, vihreitä papuja, maissia, bataatti-vaahtokarkkipaistosta, stuffing, perunamuusia, vihreää salaattia, karpalohyytelöä ja sämpylöitä. Kyllä se nälkä talttui paikallisillakin eväillä :)

Joulupäivänä ei muuten päivälliseksi enää syötykään edellisillan rippeitä, vaan reippaasti kiinalaista take away -ruokaa. Se on miehen perheen hassu monivuotinen perinne, joten mikä minä olen hanttiin pistämään ja kun kerta vielä satun tykkäämäänkin kiinalaisesta ruoasta ;)
 

D:n veljen lapset koristelivat aattoiltana keksejä ja niistä tuli tosi hienoja! Rupesi itseänikin vähän kiinnostamaan tuommoinen koristelujuttu... Niin, ja vielä linkki tämän joulun biisiin.

Taidan tästä palata sohvalle kullan kainaloon toipumaan ja katsomaan uudenvuodenaaton elokuvaa We're the Millers. Näkemisiin ja kuulemisiin ensi vuoden puolella!

On the road again

Näin sitä ollaan jälleen autossa matkalla Oregoniin; tällä kertaa joulun viettoon ja paria päivää pitemmäksi aikaa. Tarkoitus olisi ajaa takaisin kotiin ensi perjantaina näillä näkymin.

Jouluisesta säästä ei eilisaamuisen lumen jälkeen ole enää tietoakaan, vaan lähes koko matkan on satanut enemmän tai vähemmän. Joulun tunnelmaa haetaan tänä vuonna sisätiloista, vähän niinkuin Helsingissä vuonna 2011. Kisut tuntuu viihtyvän kohtuullisesti kopassaan takapenkillä.

Amerikan maalla liikennettä on ällistyttävä määrä. Eipä siis ole ihme, että paikallisliikenteen tilannetta voi seurata reaaliajassa puhelimesta appien kautta, radiosta, ja aamuisin television kaikilta paikalliskanavilta korkeintaan 15 minuutin välein. Seattlen alueen työmatkalaisten ajomatka voi ruuhkasta riippuen kestää vaikka pari tuntia, vaikka matkan pituus edellyttäisi ainoastaan 15 minuutin ajoa :O Ei kauheasti innosta lähtemään mukaan tuohon jokapäiväiseen rumbaan...

Ja kun tuohon vielä lisätään meikäläistä pelottavat 4-5 -kaistaiset valtatiet, niin en tiedä kauanko menee, kunnes tunnen oloni täällä normaaliksi ratin takana! Sitten kun palaan takaisin töihin, toivon todellakin, että paikka löytyy niin läheltä että voin kävellä tai polkea töihin, tai sitten Seattlesta, jolloin pääsisin kotoa yhdellä pikabussilla työpaikalle.

Snow

Reinot lumessa!

 

Yön aikana lumi on peittänyt maan ja nyt meitä ympäröi ihana talvinen maisema. Tietty lämpötila on plussalla ja lumi sulanee iltaan mennessä pois, mutta aika ihana yllätys tämä on silti :)

Illalla mennään joulujuhliin ystävän luokse, joissa myös Secret Santa käy visiitillä. Tämä onkin vasta toinen secret santa, johon otan osaa. Monta vuotta sitten silloisella työpaikallani arvottiin nimet ja pidettiin osaston kesken pienet iltapäiväpippalot. Tuolloin sain pukilta pullon Leijona-viinaa :O Vaikken viinaa oikein juokaan, niin hyvin se osui, sillä olin paikalla alihankkijana firmasta, jonka nimessä on leijona ;)

Suklaisia suukkoja

Kattokaa miten nättejä kotitekoisia keksejä! Löysin vihdoin reseptin, jolla saan tehtyä tosi tasalaatuisia ja kauniita keksejä. Harmi vaan, että maussa ne ei yllä suosikkien (chocolate chip cookies) tasolle. Siis ainakaan mun listalla. Mutta D tykkäsi kovasti ja ystävät myös, ja heidän mielestä nuo kuuluu kiinteästi jouluun. Ja onhan ne ihan jees minunkin mielestäni; millonka olisin ikinä herkuista kieltäytynyt ;)

Mutta kyseessä on siis Peanut Butter Blossoms, maapähkinävoikeksit joiden päälle on laitettu yksi suklaasuukko :)

Sopii hienosti myös aamupalajälkiruoaksi chaiteen kaveriksi!

I made this!

Olen ollut tällä viikolla oikeinkin kodin hengetär, kun ruoanlaiton, siivoamisen ja pyykkäämisen lisäksi sain vihdoinkin ommeltua tyynynpäälliset sohvatyynyille ja leivottua piparkakut.

Meidän häissä, perheenjäsenten pöydässä, oli tuota Puketti-kangasta pöytäliinana ja tarkoituksena oli aina tehdä siitä jotain kivaa kotiin. Tyynyliinat, voilà!

Mustavalkoiset tyynyt löytyi viime viikolla Ikeasta, yksi kummallekin sohvalle. Nyt kun vielä saataisiin lattia vaihdettua niin koti alkaa näyttämään jo aika kivalta :) Kokolattiamatto on aina ollut mun inhokki...

Joulun tuntua kotiin toivat tänä viikonloppuna vastapaistetut piparit. Paikallinen siirappi tuntuu olevan paljon suomalaista vastinettaan tummempaa ja näin taikina näytti aika pelottavalta ennen paistamista. Mutta valmiit piparit näyttivät normaaleilta, joten säikähdyksellä selvittiin! Täällä ei muuten taideta oikein pipareita paistella; sain useammaltakin tutulta ihastelevia kommentteja kun kerroin, että teen pipareita ihan itse taikinan teosta lähtien :) Joulutorttujakaan ei täällä tunneta, joten tiedänkin mitä leivon viikon päästä Oregonissa. Sinne menemme tänä vuonna joulun viettoon.

Taas kuva ja sormenjäljet

Tulipahan taas "tuhlattua" pari tuntia kallisarvoista joulunvalmisteluaikaa ajamalla 25 mailin päähän virastoon antamaan työlupaan vaadittavia biometriikoita. Kun sehän ei riitä, että sormenjälkeni on otettu tämän muuttoprosessin aikana jo ainakin kolmesti ja valokuva vähintään yhtä monta kertaa... Puuh. Kotimaan turvallisuusvirasto kehtasi vielä veloittaa $7 parkkimaksun, vaikka pelkkien biometriikkojen ottaminen oli maksanut jo $85.

No, turha noista asioista on hermostua kun ei niille oikein mitään voi. Mutta onneksi mun joulutorttujen leivonta onnistui! Piti tehdä taikina ja hillo ihan itse kun täällä ei pakastealtaasta löydy valmista torttutaikinaa. Onneksi ystävä laittoi naamakirjaan linkin amerikkalaiseen blogiin, jonka kirjoittajan äiti lienee suomalainen, koska on kuulemma joka joulu leiponut torttuja perheelleen tuolla reseptillä :)

It's here, it's here!

Muuttokuorma Suomesta toimitettiin vihdoin torstaina!

Meillä on täällä ollut koko kuluvan viikon yöpakkasia ja tänään lämpötila pysytteli nollan alapuolella myös päivällä. Kirkkaansininen taivas ja auringonpaiste; sopii minulle! Varsinkin kun oli lämpimät kengät jotka laittaa ulos lähtiessä jalkaan ( koska kontissa tuli mun kaikki loput kengätkin, totta kai).

Tavarat tuli kaikki ehjänä perille; yhtään lasiakaan ei ollut mennyt parin kuukauden matkan aikana rikki. Ja mummun vanha Pirkka-pöytä ja -tuolit oli samassa kunnossa kuin lähtiessä :)

Pientä sekasortoa on vielä tavaroiden kanssa kun esimerkiksi lasitavaroille ei ole vielä vitriinikaappia. Pitäisi joku nätti löytää, joku vähän 1950-1960 -lukulainen kenties.

 

Tänään on vielä tarkoitus leipoa joulutorttuja. Luumuhillo on jo tehty, mutta taikina odottaa vielä tekijäänsä. Ostin kaupasta glühweinia kun glögiä ei ollut, mutta eiköhän se tähän hätään torttujen kaveriksi sovi!

Pitäähän sitä jotenkin juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää <3

Talvipäivää Washingtonista

  

Meillä on menossa useamman päivän pakkasputki. Jee! Tätä on jo odotettukin; syksy on niin kovin pitkä ja leuto ettei marraskuu tuntunut ollenkaan oikealta. Mutta joulukuulle on vielä toivoa!

Kuten telkkarin säätiedotuksesta näkee, kylmä sää jatkuu ainakin tämän viikon vielä. Mutta lumentulo olisi kyllä ihme. Valitettavasti. Ilmasto on maan luoteisosassa niin leuto, että lunta on talvisin vain vuoristoalueella; ei tänne alemmas sitä piisaa :( Toiveissa on päästä lumilautailemaan jonnekin tänä talvena vaikka Rukalle en tällä talvikaudella pääsekään. Tuossa rajan takanahan olisi esimerkiksi Whistler...

Niin ja hei. Mun muuttokuorman pitäisi tulla huomenna!! Tarkkaa kellonaikaa en tiedä, mutta torstaina 5.12 jonkun pitäisi tuohon pihaan ajaa ja kantaa kaikki mun kamat sisälle. Sitten pääsen laittamaan huonekalujen järjestystä uusiksi ja levittämään Kivi-tuikkuja ja Mariskooleja ympäriinsä :D

Monthiversary

Pitkä ruokailuviikonloppu

Leffateatterissa oli kivat värivalot :)

Tuntuu vähän siltä, että täällä tällaiset perhejuhlapyhät menevät lähinnä syödessä ja juodessa. Niin ainakin perheessä johon minäkin nyt avioliiton kautta kuulun :) Tietenkin syöminen ja juominen tapahtuu isolla porukalla; kiitospäivän päivällisellä meitä oli 13 ja lauantain perhelounaalla 29! 

Eilen käytiin D:n vanhempien kanssa elokuvissa iltapäivänäytöksessä naureskelemassa vanhoille miehille Last Vegas -elokuvassa. Ei hassumpi leffa, mutta ei kyllä toisaalta mikään vuoden paraskaan. Nyt on edessä kamala ajomatka takaisin kotiin, odotettavissa vielä enemmän ruuhkaa kuin keskiviikkona :(

 

Kosmetiikka kulkee kompotissa

Olemme appivanhempien luona kiitospäivän vietossa. Minun ensimmäinen kiitospäiväni ikinä ja odotan innolla päivällistä! Olen nähnyt kalkkunapäivällisiä niin monessa elokuvassa ja tv-sarjassa, että tiedän odottaa ylensyömistä ;)

Mutta eilinen ajomatka Oregoniin oli kyllä yksi kamalimmista ikinä; ruuhka oli hirveä kun kaikki matkustaa kiitospäiväksi jonnekin. Kissat eivät oikein tykänneet, mutta perillä ollaan ja onneksi paluumatkalle lähdetään vasta sunnuntaina. 

Tuosta otsikon kompotista vielä, se on mun kesällä ostaman uuden kosmetiikkapussukan nimi, joka on aina yhtä ihana pakata mukaan :D Kyllä se ansaitsi ihan oman postauksensa kun kuosi on niin nätti ja iloinen. Hyvältä tuntuu tuollaiset Suomesta muistuttavat asiat ja tavarat täällä valtameren toisella puolen.

Treeniä Amerikan malliin

Uusi kulkupeli ja taustalla upouusi kuntokeskus

Yksi keskikokoisista huolenaiheistani Amerikkaan muutossa oli kunnossa pysyminen. Antakaas kun selitän. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olen aina tykännyt syödä, ja liikkua. Mutta perusolotilani on sohvaperuna :D Tai siis olen samanlainen kuin meidän kisut. Ja koska tykkään kaikesta makeasta, ja herkuttelen muullakin ruoalla jatkuvasti, niin pitää sitä vähän vastapainoksi liikkuakin.

 

Niinpä yksi ensimmäisiä järjestettäviä asioita muuton jälkeen oli polkupyörän hankinta. Päätin kesällä, että kolmentoista vuoden ja kolmen kaupungin jälkeen oli aika jättää keltainen salama (Helkama) Suomeen ja ostaa alle uusi kulkupeli täältä. Ja näin jälkikäteen ajatellen päätös oli siksikin mainio, että olisin vieläkin ilman pyörää - muutosta on tarkalleen 6 viikkoa - koska muuttokuormani on vieläkin matkalla Seattleen :(

 

Muuttoviikollani avattiin myös tuohon ihan kävelyetäisyydelle uusi kuntokeskus, jossa pääsen jumppiin, spinningiin ja kuntosalille. On siellä koriskenttä ja uima-allaskin, mutta niitä en taida testata. Ehdin olla tyytyväinen motivuslainen yli kymmenen vuotta (hui! niin kauanko sitä on jo pumppailtu) ja nyt mantereen vaihduttua aloitteleva kakkosnelonen. 

 

Täällä olen ekaa kertaa elämässäni treenannut personal trainerin avustuksella säännöllisesti ja tykännytkin siitä. Ei minusta kuitenkaan vielä(kään) ole salitreenajaa tullut; yksin tulee useimmiten valittua ohjattu tunti salitreenin sijaan. Trainerin kanssa on tietty kiva nostella vähän painojakin, kuten viimeksi tänä aamuna :)

Nyt on edessä viiden päivän lomailutauko kiitospäivän takia. Me mennään D:n vanhempien luo Oregoniin loppuviikoksi syömään ja pelailemaan uusien sukulaisteni kanssa!

22.11.1963

Katsoin juuri televisiosta, kun Dallasin pormestari piti muistopuheen JFK:n kuoleman 50-vuotispäivänä. Puheen päätteeksi pidettiin minuutin hiljaisuus. Kylmiä väreitä...

Tällaisena päivänä sitä tuntee itsensä tavallista enemmän ulkopuoliseksi. Mutta samalla on jotenkin mahtavaa, että saan asua ihan toisenlaisessa maassa ja nähdä ja oppia tätä kulttuuria. Historia on totta kai valtava osa sitä. 

Mutta sitten iloisempiin asioihin! Meillä on ollut kolmena viime yönä pakkasta, jihuu :) Musta täällä on ollut ihan liian lämmintä koko lokakuun ja vielä marraskuun alussakin. Tietty se johtuu siitä, että täällä on erilainen ilmasto kuin Suomessa (mutta vain vähän eri), mutta kyllä musta ois kiva jos saataisiin vaikka luntakin...

Lomakkeita, allekirjoituksia ja passikuvia

Ulkomaillemuutto (ja ehkä etenkin EU:n ulkopuolelle muuttaminen) koostuu enimmäkseen erilaisten papereiden täyttämisestä. Tuntuu kovin ihmeelliseltä, että samoja asioita kysytään melkein joka kaavakkeessa, vaikka paperit menevät yhden ja saman instanssin käsiteltäväksi. Tämän muuttoprosessin paperityöt aloitti D viime vuoden heinäkuussa ja pitkän odottelun jälkeen oli minun vuoroni tämän vuoden heinäkuussa. Viisumia varten on pitänyt hankkia kopioita syntymätodistuksesta, passista, rikostaustasta, antaa tietoja omista vanhemmista, työ- ja opiskeluhistoriasta ja parisuhteesta. Passikuviakin olen otattanut hakemuksia varten jo ainakin kymmenen... Kaiken tuon paperimäärän käsittelystä joutuu vielä maksamaan :( Eikä missään vaiheessa prosessia tietenkään voida luvata, että anomus hyväksytään.

Kuluvalla viikolla täytettiin ja postitettiin vihdoinkin mun Green Card -paperit; nyt kun ollaan naimisissa ja täytän täten liittovaltion asettamat vaatimukset niin ei voida enää kuin odottaa myöntävää päätöstä. Jonka siis pitäisi tulla parin kuukauden sisällä viimeistään, ja positiivisen päätöksen saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu, koska en ole mikään murhaaja tahi sotarikollinen ;) Samassa kuoressa lähetettiin myös työlupahakemukseni, jotta pääsisin vihdoin etsimään jotain keinoa ansaita elantoni tällä pallonpuoliskolla. Mutta nautin kyllä täysin rinnoin tästä tämänhetkisestä "pakkolomasta", jollaista ei ole ollutkaan sitten ensimmäisen opiskeluvuoden, jolloin en vielä ollut osa-aikatöissä.

 

Hyviä uutisia kotiutumisen kannalta saatiin jo lauantaina, kun sain postissa sosiaaliturvatunnuksen! Sitä haettiin toissa perjantaiaamuna jonottamalla tunnin verran sosiaalitoimistossa. Mutta onneksi hakemus hyväksyttiin, sillä toisinkin olisi voinut käydä. Lisäksi sain ihan oman, amerikkalaisen luottokortin :) Ei tartte enää käyttää vain suomalaista masteria.

Suomi-ikävän muruja

Alkuviikosta sähköpostiini tupsahteli erinäisten lempikauppojeni joulumeilejä, joista mielelläni haen inspiraatiota. Ja vaikka mielestäni on vielä vähän aikaista rientää jouluostoksille, niin pientä harmitusta aiheutti se kun tajusin etten tänä vuonna pääse shoppailemaan Marimekon liikkeisiin :(

Tuota ehdin harmitella muutaman kerran kunnes posti toi lohtua pienen, nätin paketin muodossa; synttärilahja Suomesta!

Ihanassa mustavalkoisessa pallopussissa oli kirkkaanväriset tasaraitasukat ja söpöistä söpöin Puketti-koriste!

Miten voikin ajoitus olla joskus niin oikea :) Ystävän lahjavalinta osui ja upposi. Mutta asiaan liittyen täytyy kyllä kertoa vielä yhdestä saamastamme häälahjastakin, joka on niin nätti että. Kummityttöni pääsi Amerikan häihimme vanhempieni mukana ja oli tuonut Suomesta asti meille lahjan; tadaa!

Punainen teekannu, jota en tiennyt edes olevan olemassa ennen kuin avasimme paketin. Olin haaveillut jostain mustavalkokuviollisesta, mutta punainen on miljoona kertaa sopivampi meille (kummitytön äidillä on kadehdittavan hyvä maku, hän lienee ehkä avittanut lahjan valinnassa) ja täten ihan napakymppi!

Vohveleita ja jalkapalloa

Täällä päin sunnuntait on monessa kotitaloudessa pyhitetty urheilulle. Perheellisille se saattaa tarkoittaa junnupelejä ja kentän laidalla seisomista, mutta muille kyseessä on päivä telkkarin ääressä. Sunnuntaina pelataan ympäri maata amerikkalaista jalkapalloa ja melkein kaikki NFL:n joukkueet pelaavat päivän aikana. Vain neljä joukkuetta (vaihtuvat joka viikko) eivät pelaa sunnuntaina, koska televisionkatsojia tavoitellaan tätä nykyä myös yhdellä maanantai-illan pelillä ja yhdellä torstai-illan pelillä.

Niinpä ensimmäinen synttärini Amerikassa aloitettiin Seattle Seahawksien pelillä ja herkkuaamiaisella :) Täytyy myöntää, että en ymmärrä läheskään kaikkia pelin hienouksia, mutta kannustan jo sujuvasti D:n rinnalla oman kaupungin joukkuetta! Onhan mulla sentään aika monta vuotta penkkiurheilua takana.

Ja Seahawks voitti ihan ylivoimaisesti! Niiden kausi on mennyt tähän asti tosi hyvin; 9 voittoa ja vain yksi tappio. Ehkä ne pelaa vielä kauden päätteeksi Super Bowlissa!

Omalla vohveliraudalla tehdyt vaahterasiirappikauravohvelit maistuivat makoisilta ja ne oli paljon helpompi tehdä kuin amerikkalaiset pannukakut, joten lähitulevaisuuden viikonloppuaamiaiset tulee todennäköisesti koostumaan erilaisista vohveliherkuista :D

Kuukauden verran

Täällä sitä ollaan, Amerikan länsirannikolla! Elämä on vienyt mukanaan viimeiset pari kuukautta; maastamuuton suunnittelu, muutto ja heti perään häät veivät kaiken ajan ja energian. Mutta nyt aloitetaan bloggaaminen uudelta pohjalta, täällä Hel(sinki)-Sea(ttle)Lately "uutisvirrassa".

En suostu ottamaan kirjoittamisesta paineita, mutta haluaisin onnistua välittämään sanoin ja kuvin ajatuksia, tunnelmia ja erikoisuuksia, joita kohtaan täällä päivittäin. Olen aika innoissani tästä elämänmuutoksesta :)