1. helmikuuta 2016

Summit

Kylläpäs oli virkistävä ja hauska päivä eilen! Pääsin ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen lumille; lumilautailemaan Snoqualmien laskettelukeskukseen :)

Ajomatka Summitiin kestää vain hieman alle tunnin meiltä kotoa, joten rinteiden kaukaisuus ei ole syy olla menemättä!


Eipä ole lumilautailu ihan sama asia kuin polkupyörälläajo, mutta hyvin pääsin rinnettä alas muutaman vuoden tauosta huolimatta. Ainoa jännitysmomentti oli aina hissistä poistuminen, joka ei onnistunut pystyssä pysyen kuin kerran koko päivänä. Muuten kaaduin joka kerta...

Oman lumilaudan (eikös olekin nätti bambukuvioinen) ensilaskut meni mukavasti ja pikkasen polttelee jo päästä uudelleen rinteeseen ensi viikonloppuna.


27. syyskuuta 2015

Syyslauantai


Syksy tekee taas tuloaan ja täällä päin maailmaa syksy alkoi kalenterin mukaan keskiviikkona 23.9. Minusta on hassua miten iso haloo tuosta päivästä tehdään vaikka säät olisivat vielä kuinka kesäiset. Hassuinta on se, miten naiset vaihtavat lennossa pikkukengät saappaisiin ja kesäiset paidat neuleisiin. Mulle tulisi hiki villapaidassa ja saappaissa kun iltapäivisin lämpötila nousee vielä lähelle kahtakymmentä!

Mutta olen iloinen syksyn lähestymisestä, se on lempivuodenaikani 😊 Viilentyvät ja pimenevät illat oikein kutsuvat nauttimaan mukillista kuumaa juotavaa viltin alla kotosalla... Noita kauniita iltoja on kiva viettää ystävienkin kanssa, kuten vaikka eilen kun saimme kutsun päivälliselle järvenrantataloon (Lake Sammamish). Ylläolevan kuvan otin talon terassilta ennen auringonlaskua ja piti hetki oikein vain ihastella näkymää. Kaveri on ollut talonvahtina kyseisessä talossa koko syyskuun ja oli kiva että pääsimme hetkeksi kuvittelemaan miltä tuntuisi asua noin mahtavalla paikalla. (Ei tule todellisuudessa tapahtumaan, sillä tuollainen talo maksaa vähintään tuplasti mitä meidän talo; järvinäkymät lisäävät tontin/talon arvoa huomattavasti...)

Ystäväni on mahtava kokki ja saimme taas nauttia herkkuruoasta: kanaa marsalakastikkeessa ja jälkkäriksi mansikkapiirakkaa.


31. toukokuuta 2015

Viikonloppu naapurimaassa

Mitään kaiken kattavaa reissuraporttia tästä ei tule, mutta halusin edes vähän kuvien välityksellä kertoa, että Kanadassa oli kaksi viikkoa sitten oikein mukavaa :)


D oli varannut hotellin ihan keskustassa, vilkkaan Robson Streetin varrelta ja sattumalta hotellin ravintola oli lähiruokaan erikoistunut huippuravintola. Sehän sopi meille paremmin kuin hyvin sillä matka Seattlesta kesti rajaruuhkineen odotettua pitempään. Ja matkan päätarkoitus, U2 konsertti, oli samaisena iltana.


Kaikki annokset oli tarkoitettu jaettavaksi ja näin saatiin molemmat maistella vaikka mitä; hunajaista cheddarleipää ja nokkosrisottoa muun muassa :) 



Kanadan dollarit on paljon nätimpiä kuin meidän amerikkalaiset...



Tuhkis kadulla. Vancouver oli yllättävän siisti siitä huolimatta, että en muista nähneeni kovinkaan monta katuroskista.


Toisen illan thaiherkut. Minä tilasin maistelumenun josta riitti kyllä vähän D:llekin! Ja oli hyvää...



Hotelliaamiainen; ei mitään buffettia vaan listalta tilattu vuohenjuusto-sienimunakas.



Tim Hortons on kuulemma Kanadan Dunkin' Donuts joten pitihän sitä kerran kokeilla. Vaahterasiirappidonitsi oli aika herkku!



Keikan jälkeisen aamun macchiato johon sai kaupan päälle vielä noin nätin kukkasen. Näin Grenville-saaren kauppahallissa.


Capilanon riippusilta: pisin ja korkein kevyen liikenteen sellainen jota pitkin päästiin tutustumaan luoteis-Amerikan sademetsään.



Vancouverin mörököllikissa ikkunassa.


Onnellinen matkalainen lähtöaamun kahvikupposen äärellä. Tykkäsin kovasti Kanadasta ja Vancouverista. Toivottavasti voitaisiin mennä  ensi talvena vaikka laskettelemaan pitkäksi viikonlopuksi. Whistler ei ole kuin pikkasen kauempana kuin Vancouver.

Syömisen lisäksi myös itse päätapahtuma oli aivan uskomattoman hyvä. En tietenkään muuta odottanutkaan, onhan bändi aina ennenkin lunastanut odotukset. Vähän mietin jo että 2016 Suomen reissun voisi ajoittaa sitten konsertin tienoille, josko U2 päättäisi yltää kiertueensa Hartwall Areenalle asti ;)

8. toukokuuta 2015

Vancouver, BC

Tasan viikon päästä olen jännittämässä perjantai-illan settilistaa Kanadassa, kun konserttilavalle nousee kaikkien aikojen lempibändini. U2 aloittaa kiertueensa edellisenä iltana Vancouverissa ja me pääsemme kokemaan kakkosillan konsertin.

Ostin liput fanien ennakkomyynnistä heti kun se oli mahdollista ja kyllä tuntui odotusaika pitkältä marraskuussa. Mutta näin ne kuukaudet kuluu ja tadaa ollaan jo toukokuun puolivälissä!

Uusinta albumia ei edes tällä kertaa tarvinnut ostaa kun se tupsahti ilmaiseksi jakoon iTunesiin. Se on jo toinen peräkkäinen albumi joka ei heti ensimmäisellä kuuntelukerralla täysin auennut, mutta aika nopeasti löysin suosikit albumin kappaleiden joukosta.

This is where you can reach me now (http://youtu.be/avPF7dBlrGc) ja Iris (http://youtu.be/qV97GOeTDNw) ovat ehtaa, tunnistettavaa uukakkosta. Odotan ensi perjantaita innolla! Edellisestä konsertista tulee elokuussa kuluneeksi jo viisi vuotta...

4. huhtikuuta 2015

Peeps

Tänään Pitkäperjantaina olin jo toisen kerran peräkkäin töissä pääsiäisenä. Viime vuonna se tuntui tosi hassulta (ja harmilliselta), mutta tänä vuonna jo vähän vähemmän.

Edelleen toivon tietysti, että voisin viettää pitkää viikonloppua ja ehkä käydä hiihtämässä jos se olisi mahdollista. Mutta maassa maan tavalla ja niin edelleen. Esimies toi toimistolle mukanaan kuppikakkuja, joiden koristeena oli hassunhauskoja vaahtokarkkitipuja. Tipuja kutsutaan nimellä Peeps ja niitä saa vaikka minkä värisinä.


Puolen päivän jälkeen sain yllätyksekseni kuvaviestin Suomesta, jossa ystäväni olivat vierailulla vanhempieni mökillä Rukalla. Ilostuin kovin! Ja heti perään tuli koti-ikävä... Mutta ihana oli nähdä iskä ja ystävät; äiti oli varmaankin kameran toisella puolella :)

Munarikasta pääsiäistä! Meillä syödään viikonloppuna Mignon-munat (sopivasti saatiin sellaiset maanantaina tänne työmatkalle saapuneelta D:n entiseltä työkaverilta).



26. maaliskuuta 2015

Kirsikankukkia


On taas se aika vuodesta, että meidän pihapuu kukkii! Vasta toista kertaa minun talossa asuessa, mutta edelleen se jaksaa ihastuttaa. (Kamalahan se olisi jos yhden vuoden jälkeen jo kauneus kyllästyttäisi.

Blogihiljaisuus ei johdu mistään ihmeellisestä, elämä vain tuppaa tulemaan kirjoittamisen tielle. Täällä on asiat hyvin; töissä on taas parin kuukauden hiljaisen jakson jälkeen kuhinaa (uusin Galaxy kännykkä lanseerattiin tänä iltana), pidettiin pieni miniloma tuossa toissa viikonloppuna Leavenworthissa, osavaltion itäosissa ja lauantaina oltiin uuden ystäväni A:n luona päivällisellä :)


Usean sateisen päivän jälkeen aurinko saapui tänään iloksemme! Se pysynee maisemissa vielä perjantain, mutta sitten taas sataa. Mutta ei se mitään, sillä lämpötilat ovat mukavan keväiset ja juurikin mulle sopivat ennen kuin kesähelteet vääjäämättä saapuvat. Noin 20 astetta on aika hyvä, jos pitää kerran töissä jaksaa käydä. 25 astetta tekee toimistopukeutumisesta jo vähän hankalampaa, varsinkin kun ulkona on kuuma ja toimistossa kylmä!

Kesää tulee kiirehtimättä ja silloin koittaa häämatkamme aika! Tiedän, että vähän myöhään ollaan liikkeellä (vain puolitoista vuotta häiden jälkeen), mutta parempi nyt kuin ei koskaan. Voi miten odotan paluuta Eurooppaan ja varsinkin suosikkipaikkaamme etelä-Ranskassa :)

Sitä odotellessa jatketaan työntekoa, salilla käyntiä ja ajanviettoa uusien (ja vanhojen) ystävien kanssa. Ihanaa kevättä kaikille!

28. tammikuuta 2015

Tammikuusta


Sunnuntaina rikottiin tammikuun lämpöennätys meidän kaupungissa; 18 astetta lämmintä! Paitahihasillaan oli kiva käydä kävelyllä, mutta jotenkin tuntuu siltä että talvea ei vielä ollutkaan. On vaikea olla iloinen ennätyksistä kun niin ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla. 

Laskettelemassakaan ei vielä olla käyty, joten toivotaan että kylmä tekee paluun ja päästäisiin suunnitelmien mukaan maaliskuun alussa rinteeseen osavaltion itäosassa.

Mutta tapahtui lauantainakin jotain uutta ja erikoista: pääsin Seattlen keskustaan shoppailemaan uuden tyttökaverin kanssa! Ja siis sellaisen joka ei ole D:n kaverin vaimo tai muuten D:n kautta tavattu. Ei sillä etten heistä kaikista tykkäisi, mutta heidän on vähän "pakko" avioliiton kautta jutella ja olla mulle mukava ;) Uusi ystävä on työkaverini ja meillä luisti juttu ja puhumista riitti moneksi tunniksi. Voisin sanoa, että ilta oli hyvinkin onnistunut. Ei ainoastaan siksi, että meidät kutsuttiin jo ystäväni ja hänen miehensä luokse syömään helmikuussa, vaan myös näiden ansiosta:


<3 Käytännölliset (kun ne on matalat), mutta erikoiset (ei kultaisia kenkiä turhan usein näe) uudet kenkäihanuudet tuli kaupungilta kotiin. Kappas miten satuttiinkaan päätymään kenkäkauppaan... Ei ehkä tule kenellekkään yllätyksenä, että uuden ystäväni ja minun ensimmäiset keskustelut töissä eivät suinkaan käsitelleet työasioita vaan kenkiä :) Ihastelimme vuoropäivin toistemme jalkineita ja niin päädyimme puhumaan muistakin asioista.


Yksi kamalimpia asioita maastamuutossa on se, että rakkaimmat ystävät ja perhe ovat fyysisesti kaukana. Onneksi yhteydenpito on tänä päivänä paljon helpompaa ja reaaliaikaisempaa kuin vaikka 80-luvulla, joten ikävä ei ole sietämätön. Onhan minulla täällä perhettä ja kavereita, muttei vielä läheistä tyttökaveria. Toiveissa on, että pian voin kutsua A:ta ystäväksi.