Askel eteenpäin

Olemme todistetusti päässeet keittiörempassa jälleenrakennusvaiheeseen. Kas, uusi laatoitettu lattia.

Eikö olekin ihana :)

Ensimmäinen vuosi takana

Tasan vuosi sitten heräsin lyhyiden unien jälkeen Etelä-Haagassa ennen aamuviittä ja raijjasin kaksi painavaa matkalaukkua ulkona odottavaan taksiin.

Sillä matkalla olen edelleen ja enpä olisi vuosi sitten uskonut, että elo normalisoituu uudessa maassa niinkin nopeasti kuin se on normalisoitunut. Suurimpana "apuna" arkistumisessa on ollut päivätyö, joka pitää kyllä aikataulun kiireisenä!

Kyllä täällä Amerikassa voi todistetusti elää ja olla; omassa pienessä maailmankolkassa :)

Merkkipäivän kunniaksi sushia ihanasta Whole Foods -ruokakaupasta... Nam!

Don't be afraid to fail. Be afraid not to try.

Minne katosi syyskuu? En oikein edes usko, että eletään jo lokakuuta, vaikka syyskuu menikin jonkinlaisessa iPhone-sumussa töissä. Olihan noita muitakin puhelinprojekteja menossa, mutta suurimman kiireen aiheutti omenafirma. Mutta selvisin hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana ja valmiimpana tuleviin haasteisiin!

Toukokuun Suomen matkalta toin töihin Kalevan seinäkalenterin, joka muistuttaa olemassaolollaan Oulusta :) Siihen merkitsen myös tulevat lanseeraukset.

Olen koittanut vähentää kahvin juontia (siitä tuli jokapäiväinen tapa heti kun meidän toimistolle tuli kerroskeittiöön ilmainen kahviautomaatti) ja näin syksyllä se on onnistunut aika helposti kun syksy tuntuu luonnostaan enemmän teevuodenajalta. Ja herkkukahvitkin maistuu paremmalta kun niitä nauttii vaan viikonloppuisin harvakseltaan.

Meitä on hemmoteltu mahtavan lämpimän ja aurinkoisen kesän jälkeen myös aurinkoisilla syyspäivillä. Tänä iltana kävin lyhythihaisessa paidassa pyörälenkillä ja nappasin kuvan auringonlaskusta paluumatkalla. On täällä kyllä ihmeellisen lämmintä lokakuussa kun iltapäivisin saattaa vielä olla 22 astetta. 

Viikonlopulle on luvattu samanlaista säätä, mutta meidän viikonloppu taitaa mennä keittiötä pohjamaalatessa, sillä eilen tuli seinät ja välikatto valmiiksi. Remppa etenee!

Kaneliomena

Välillä sitä huomaa kaipaavansa Suomesta monenlaisia pikkuasioita. Kuten esimerkiksi jogurttien kausimakuja :)

Mutta näköjään niitä saa myös täältä, harvakseltaan kylläkin. Ensimmäisen löysin vasta viime viikolla. Omenakaneli kuulostaa kovin jouluiselta, mutta käypihän se näin alkusyksyynkin.

Tänä aamuna aloitin työt jo klo 6.15 (kotoa onneksi) ja ennen toimistolle lähtöä meinaan maistella syysjogurttia kodin rauhassa. Mukavaa viikon aloitusta kaikille!

Kotiin on aina mukava tulla

Tervetuloa! Meidän iso pikkukissa odotti minua tänään työhuoneen ikkunassa kun tulin töistä kotiin. Sydäntä lämmittää kun tietää, että vaikka olisi kuinka pitkä tai raskas päivä takana, niin kotona odottaa aina kaksi karvakasaa ja aviomies :)

Keittiöremppa lähenee rakennusvaihetta; välikatto on ollut pois jo 3 viikkoa, viikko sitten lähti yläkaapit ja viime viikonloppuna purettiin siirrettävä seinä ja iso osa lattiaa.

Siitä tulee kyllä niin hieno! Paljon on vielä tehtävää, mutta suurimman osan uudelleen rakentamisesta olemme ulkoistaneet ammattilaisille. Ensin tehdään sähkötöitä, sitten putkistoa, uusi välikatto, laattalattia ja lopulta uudet kaapit. Uijjui, jänskättää...

Syyskuu on kuulemma vuoden kiireisin kuukausi meillä töissä. Eikä vähiten siksi, että eräs omenayhtiö julkistaa huomenna uudet tuotteensa kaikelle kansalle. Juuri tänään sovittiin päivystysvuoroja äkillisten tilanteenmuutosten varalle. Minullekin lankesi ainakin yksi 15 tunnin yhtäjaksoinen työpäivä. Mutta ei hätää, iso pomo on luvannut antaa meille kuukausipalkkalaisille vapaapäivän tai kaksi kunhan tästä viikosta selvitään.

Ja hei, ihanaa että ollaan jo syyskuussa! Syksy kun on aina ollut mun lempivuodenaika. Ja täällä se on lämmin ja pitkä. Hyvää syksyä!

Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Hei hei talviturkki!

Tänä vuonna talviturkin heittäminen meni elokuulle saakka, koska jokakesäistä juhannusmökkireissua ei ollut. Onneksi sentään yhdellä kaveripariskunnalla on loma-asunto saarella, jonne ajaa meiltä noin 2,5 tuntia.

Vähän on jo ollut meidän perheen kesämökkiä ikävä; rantasaunaa, järvenrantaa ja jopa ulkohuussia ;) Onneksi asun osavaltiossa, jossa riittää metsää ja rantaa. Välillä vihreää ja sinistä maisemaa katsellessa voisi kuvitella olevansa Suomessa. 

Vesi on tietty suolaista eikä meressä uiminen koskaan järviuintia voita, mutta parempi sekin kuin kokovuotinen talviturkki. 

Kivaa oli myös matkata lautalla saarelle ja takaisin. 

Hellesäätä on pidellyt jo reilun kuukauden yhtäsoittoa eikä pitkäaikaista helpotusta ole tiedossa ennen syyskuuta. Kuulemma syyskuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta pahimmat helteet ovat (toivottavasti) silloin jo ohi. 

Meillä on kotona järkyttävän kuuma, koska ullakolla ei tällä hetkellä ole lainkaan eristystä. Vanha eristysmateriaali poistettiin toissa viikolla, jotta sähkömies pääsee vetämään uusia johtoja esteettä ja meille saadaan vihdoin kattovalot :) Tähän keittiöremonttiin liittyy yhtäkkiä paljon muutakin kuin pelkät kaapit ja lattia, mutta kaikki vaiva ja aika palkitaan varmasti projektin valmistuessa.