Kaneliomena

Välillä sitä huomaa kaipaavansa Suomesta monenlaisia pikkuasioita. Kuten esimerkiksi jogurttien kausimakuja :)

Mutta näköjään niitä saa myös täältä, harvakseltaan kylläkin. Ensimmäisen löysin vasta viime viikolla. Omenakaneli kuulostaa kovin jouluiselta, mutta käypihän se näin alkusyksyynkin.

Tänä aamuna aloitin työt jo klo 6.15 (kotoa onneksi) ja ennen toimistolle lähtöä meinaan maistella syysjogurttia kodin rauhassa. Mukavaa viikon aloitusta kaikille!

Kotiin on aina mukava tulla

Tervetuloa! Meidän iso pikkukissa odotti minua tänään työhuoneen ikkunassa kun tulin töistä kotiin. Sydäntä lämmittää kun tietää, että vaikka olisi kuinka pitkä tai raskas päivä takana, niin kotona odottaa aina kaksi karvakasaa ja aviomies :)

Keittiöremppa lähenee rakennusvaihetta; välikatto on ollut pois jo 3 viikkoa, viikko sitten lähti yläkaapit ja viime viikonloppuna purettiin siirrettävä seinä ja iso osa lattiaa.

Siitä tulee kyllä niin hieno! Paljon on vielä tehtävää, mutta suurimman osan uudelleen rakentamisesta olemme ulkoistaneet ammattilaisille. Ensin tehdään sähkötöitä, sitten putkistoa, uusi välikatto, laattalattia ja lopulta uudet kaapit. Uijjui, jänskättää...

Syyskuu on kuulemma vuoden kiireisin kuukausi meillä töissä. Eikä vähiten siksi, että eräs omenayhtiö julkistaa huomenna uudet tuotteensa kaikelle kansalle. Juuri tänään sovittiin päivystysvuoroja äkillisten tilanteenmuutosten varalle. Minullekin lankesi ainakin yksi 15 tunnin yhtäjaksoinen työpäivä. Mutta ei hätää, iso pomo on luvannut antaa meille kuukausipalkkalaisille vapaapäivän tai kaksi kunhan tästä viikosta selvitään.

Ja hei, ihanaa että ollaan jo syyskuussa! Syksy kun on aina ollut mun lempivuodenaika. Ja täällä se on lämmin ja pitkä. Hyvää syksyä!

Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Hei hei talviturkki!

Tänä vuonna talviturkin heittäminen meni elokuulle saakka, koska jokakesäistä juhannusmökkireissua ei ollut. Onneksi sentään yhdellä kaveripariskunnalla on loma-asunto saarella, jonne ajaa meiltä noin 2,5 tuntia.

Vähän on jo ollut meidän perheen kesämökkiä ikävä; rantasaunaa, järvenrantaa ja jopa ulkohuussia ;) Onneksi asun osavaltiossa, jossa riittää metsää ja rantaa. Välillä vihreää ja sinistä maisemaa katsellessa voisi kuvitella olevansa Suomessa. 

Vesi on tietty suolaista eikä meressä uiminen koskaan järviuintia voita, mutta parempi sekin kuin kokovuotinen talviturkki. 

Kivaa oli myös matkata lautalla saarelle ja takaisin. 

Hellesäätä on pidellyt jo reilun kuukauden yhtäsoittoa eikä pitkäaikaista helpotusta ole tiedossa ennen syyskuuta. Kuulemma syyskuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta pahimmat helteet ovat (toivottavasti) silloin jo ohi. 

Meillä on kotona järkyttävän kuuma, koska ullakolla ei tällä hetkellä ole lainkaan eristystä. Vanha eristysmateriaali poistettiin toissa viikolla, jotta sähkömies pääsee vetämään uusia johtoja esteettä ja meille saadaan vihdoin kattovalot :) Tähän keittiöremonttiin liittyy yhtäkkiä paljon muutakin kuin pelkät kaapit ja lattia, mutta kaikki vaiva ja aika palkitaan varmasti projektin valmistuessa.

Kuusi vuotta

Meidän karvaiset kaverit täyttää tänään vuosia. Miten ne voikin olla jo kuusivuotiaita! Penny on niin pieni ja söpö ettei näytä päivääkään yli yksivuotiaalta ja Peanut nyt on aina ollut yhtä lötkö pätkä muovailuvahaa :) Sitä saa nostella ja retuuttaa miten vaan eikä se ole siitä moksiskaan.

Meidän mussukat <3



Oma lounas

Meidän toimistolla ei ole omaa lounasravintolaa, aika amerikkalaiseen tapaan ymmärtääkseni. Täällä on hyvin tavallista tuoda joka päivä omat eväät ja syödä ne hiljaa oman työpöydän ääressä. Aikamoinen kulttuurishokki minunlaiselleni sosiaaliselle olennolle, jolle lounaat työkavereiden seurassa olivat vielä viime syyskuussa työpäivän kohokohta.

Tätä nykyä pakkaan joka aamu pinkkiin kylmäkassiini lounaan ja välipalan lisäksi myös aamupalan, sillä en oikein osaa syödä mitään heti herättyäni. Arkiaamiaiseksi on vakiintunut tuorepuuro, joka saa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla ei tarvitse muuta kuin nakata marjoja tai pilkottuja hedelmiä päälle niin johan on namiannos valmis!

Usein lounaan virkaa toimittaa voileipä, jotka työelämän alkuaikoina pakkasin kertakäyttökääreisiin. Mutta näin ei ole enää. Pari kuukautta sitten ostettiin kolmen kestokääreen pakkaus (voileipäpussi mulle ja toinen D:lle) jossa oli kaksi isompaa ja yksi pikkuinen tiskikoneessa pestävä pussi.

Kyllä nyt kelpaa kuljettaa omia eväitä. :)

Kansallinen vapaapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää Amerikan Yhdysvalloille! Tänään on perjantai, heinäkuun neljäs ja kansallinen grillauspäivä :) Yritykset antavat työntekijöilleen palkallisen vapaapäivän, (paitsi kaupan alalla sillä täällä päin maailmaa kaupat ovat auki maan itsenäisyyspäivänäkin...), joten minäkin saan nauttia ensimmäisestä palkallisesta vapaasta, sillä vuokratyöntekijänä meillä ei sellaisia ollut.

Kuvan jättiläismansikka kavereineen päätyi parempiin suihin aamiaisvohvelin päällä ja nyt on työn alla perunasalaatti juhliin vietäväksi.

Ystävät kutsuivat meidät luokseen viettämään iltapäivää ja iltaa grillaillen, pelejä pelaten ja ilotulituksia ihastellen. Jospa saisin otettua jopa kuvia, niin voisin huomenna laittaa niitä tänne. Kuvakertomus illan kulusta voisi olla mukava lisä blogiin. Työnteko on tullut kirjoittamisen tielle ;)