Niin kiire ettei mitään ehdi

Olen tässä viime viikkoina huomannut mitä kiire töissä tarkoittaa. Ei sillä että en olisi ennen ollut kiireinen, mutta täytyy myöntää että minun työkiireeni edellisessä työpaikassa eivät olleet mitään nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta koitan edelleen parhaani mukaan pitää työtunnit kohtuuden rajoissa; siinä ne 43-48 per viikko pyörii...

Mutta jotta tämä kirjoitus ei menisi ihan valittamiseksi, niin haluan tasapuolisuuden nimessä kertoa muutamasta mukavasta viime viikon tapahtumasta:

Viikko sitten lauantaina järjestimme naapurustokirpparin johon otti osaa myös  kolme lähinaapuria omilla pihoillaan. Suurin osa meillä myynnissä olleista tavaroista oli kavereiden; meillä kun ei Euroopasta muuttojen jäljiltä ole juurikaan "ylimääräistä".  Ja vaikka kauppa ei oikein käynytkään, niin päivän ansiosta tunnemme naapurimme nyt hitusen paremmin :)

Keskiviikkoiltana jaksoimme ystävän kutsusta lähteä jälleen puistokonserttiin; tällä kertaa esiintyjänä oli Beck. Ilta oli lämmin, mutta jo paljon pimeämpi kuin kesäkuinen konsertti. En ole koskaan ollut suuri Beck-fani, mutta kyllähän vaan oli svengaavaa herran musiikki! Iltapalaksi vielä kreppi paikan päällä kruunasi illan.

Työviikon päätteeksi D oli saanut napattua meille jonkun kausilippulaisen piippuhyllypaikat Seattle Seahawksien harjoituspeliin! Ensimmäinen NFL peli paikan päällä ja oli kyllä kokemisen arvoinen tapahtuma. Stadion oli täynnä (60 000 ihmistä) ja meteli oli melkoinen! Vaikka tiesin etukäteen, että stadion on kaikista NFL-stadionista äänekkäin, unohdin totta kai korvatulpat kotiin...

Meidän paikat oli tosi korkealla ja noin huonoille paikoille en kyllä vaivaudu enää uudestaan paikan päälle lähtemään; kotisohvalta on paljon parempi seurata pelinkulkua. Ja täytyy myöntää, että baseball on lajina enemmän minun makuuni. Pääsenkin keskiviikkoiltapäivänä työporukan kanssa (työajalla) katsomaan Marinersin peliä! Jee :)

Meidän kotijoukkue vaikuttaa kovin vahvalta alkavaa kautta ajatellen; harjoituspeleissä on tullut ainoastaan murskavoittoja eikä perjantain kotipeli ollut poikkeus. Chicago Bears kärsi rökäletappion 6-34.

Hei hei talviturkki!

Tänä vuonna talviturkin heittäminen meni elokuulle saakka, koska jokakesäistä juhannusmökkireissua ei ollut. Onneksi sentään yhdellä kaveripariskunnalla on loma-asunto saarella, jonne ajaa meiltä noin 2,5 tuntia.

Vähän on jo ollut meidän perheen kesämökkiä ikävä; rantasaunaa, järvenrantaa ja jopa ulkohuussia ;) Onneksi asun osavaltiossa, jossa riittää metsää ja rantaa. Välillä vihreää ja sinistä maisemaa katsellessa voisi kuvitella olevansa Suomessa. 

Vesi on tietty suolaista eikä meressä uiminen koskaan järviuintia voita, mutta parempi sekin kuin kokovuotinen talviturkki. 

Kivaa oli myös matkata lautalla saarelle ja takaisin. 

Hellesäätä on pidellyt jo reilun kuukauden yhtäsoittoa eikä pitkäaikaista helpotusta ole tiedossa ennen syyskuuta. Kuulemma syyskuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta pahimmat helteet ovat (toivottavasti) silloin jo ohi. 

Meillä on kotona järkyttävän kuuma, koska ullakolla ei tällä hetkellä ole lainkaan eristystä. Vanha eristysmateriaali poistettiin toissa viikolla, jotta sähkömies pääsee vetämään uusia johtoja esteettä ja meille saadaan vihdoin kattovalot :) Tähän keittiöremonttiin liittyy yhtäkkiä paljon muutakin kuin pelkät kaapit ja lattia, mutta kaikki vaiva ja aika palkitaan varmasti projektin valmistuessa.

Kuusi vuotta

Meidän karvaiset kaverit täyttää tänään vuosia. Miten ne voikin olla jo kuusivuotiaita! Penny on niin pieni ja söpö ettei näytä päivääkään yli yksivuotiaalta ja Peanut nyt on aina ollut yhtä lötkö pätkä muovailuvahaa :) Sitä saa nostella ja retuuttaa miten vaan eikä se ole siitä moksiskaan.

Meidän mussukat <3



Oma lounas

Meidän toimistolla ei ole omaa lounasravintolaa, aika amerikkalaiseen tapaan ymmärtääkseni. Täällä on hyvin tavallista tuoda joka päivä omat eväät ja syödä ne hiljaa oman työpöydän ääressä. Aikamoinen kulttuurishokki minunlaiselleni sosiaaliselle olennolle, jolle lounaat työkavereiden seurassa olivat vielä viime syyskuussa työpäivän kohokohta.

Tätä nykyä pakkaan joka aamu pinkkiin kylmäkassiini lounaan ja välipalan lisäksi myös aamupalan, sillä en oikein osaa syödä mitään heti herättyäni. Arkiaamiaiseksi on vakiintunut tuorepuuro, joka saa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla ei tarvitse muuta kuin nakata marjoja tai pilkottuja hedelmiä päälle niin johan on namiannos valmis!

Usein lounaan virkaa toimittaa voileipä, jotka työelämän alkuaikoina pakkasin kertakäyttökääreisiin. Mutta näin ei ole enää. Pari kuukautta sitten ostettiin kolmen kestokääreen pakkaus (voileipäpussi mulle ja toinen D:lle) jossa oli kaksi isompaa ja yksi pikkuinen tiskikoneessa pestävä pussi.

Kyllä nyt kelpaa kuljettaa omia eväitä. :)

Kansallinen vapaapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää Amerikan Yhdysvalloille! Tänään on perjantai, heinäkuun neljäs ja kansallinen grillauspäivä :) Yritykset antavat työntekijöilleen palkallisen vapaapäivän, (paitsi kaupan alalla sillä täällä päin maailmaa kaupat ovat auki maan itsenäisyyspäivänäkin...), joten minäkin saan nauttia ensimmäisestä palkallisesta vapaasta, sillä vuokratyöntekijänä meillä ei sellaisia ollut.

Kuvan jättiläismansikka kavereineen päätyi parempiin suihin aamiaisvohvelin päällä ja nyt on työn alla perunasalaatti juhliin vietäväksi.

Ystävät kutsuivat meidät luokseen viettämään iltapäivää ja iltaa grillaillen, pelejä pelaten ja ilotulituksia ihastellen. Jospa saisin otettua jopa kuvia, niin voisin huomenna laittaa niitä tänne. Kuvakertomus illan kulusta voisi olla mukava lisä blogiin. Työnteko on tullut kirjoittamisen tielle ;)

Puistokonsertissa

Eilen illalla pyöräilimme heti töistä kotiin päästyämme Marymoor-puistoon kuuntelemaan livemusiikkia. Vähän meinasi jopa jännittää, sillä illan pääesiintyjä oli Gavin DeGraw! Olen tykännyt hänen musiikistaan heti ensimmäisestä kuulemastani kappaleesta lähtien, joka oli Chariot vuonna 2005.

Ennen Gavinia esiintyi toinen amerikkalainen singer-songwriter, jonka kappaleista en ollut kuullut kuin yhden ennen konserttia. Mutta täytyy sanoa, että musiikki vei mukanaan ja tyyppi oli lisäksi vielä oikein supliikki ja jututti yleisöä lähes joka kappaleen jälkeen :) Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Parhaiten mieleen jäi tämä kappale (ja pisteet sille joka hoksaa kuka on ehkä hieman antanut vaikutteita kyseiseen kappaleeseen...).

 

 

 

Gavin soitti pianoa ja lauloi yhtä ihanasti kuin levyilläänkin. Koko keikka oli yhtä hittikimaraa ja mikäs sen mukavampaa. Lämmin kesäilta, kaunis puisto ja lempimusiikkia livenä. Tiistai peittosi kyllä monet menneet tiistait 5-0.

Ja totta kai varsinaisen settilistan viimeisenä tuli tämä, paras, rokkaavin kappale:

 

 

 

 

Minä en ehtinyt kuvaamaan konserttia kun oli niin kiire heilua ja laulaa mukana ;) Aina löytyy joku joka jaksaa katsoa koko keikan kännykkä ilmassa filmaten, niin voin katsoa heidän videoitaan.

Kesäuutinen

Hiljaista on blogissa taas ollut, kun kirjoittaja on koittanut lunastaa paikkaansa uudessa työyhteisössä. Takana on hieman yli 4 kuukautta vanhan puhelinyhtiön palveluksessa vuokratyöntekijänä ja paljon on ollut opittavaa (ja on vieläkin). 

Mutta kaikki työ palkittiin muutama viikko sitten, kun minulle kerrottiin perjantai-iltapäivänä, että he haluaisivat vakinaistaa minut. Eli palkata suoraan firman palvelukseen ja kuukausipalkalla. Jee!

Olen aika iloinen ja otettu siitä, että työpanostani arvostetaan ja olen selvästi pärjännyt ihan hyvin (omista epäilyistäni huolimatta). Sekään ei haittaa, että palkka hieman nousee. Ja lomaa rupeaa kertymään :) Kaiken kaikkiaan siis tosi iloinen uutinen.

Olin aika iloinen myös kesän ensimmäisestä jätskitötteröstä kaksi viikkoa sitten, huckleberry nam!

Juhannuspäivän kunniaksi tänään grillataan vaikkei mökillä ollakaan. Hauskaa viikonloppua!